Onhan tämä tallaista, joskus kirjoituttaa ja joskus ei. Joskus voisi kirjoituttaa, mutta kun juuri silloin sattuukin tietsikka olemaan kiinni tai ei pääsyä sille. Kuka enää kirjoittelee käsin? Minä kirjoittelen uniani käsin heti aamulla herätessäni. Onhan niitä unikirjoja jo syntynytkin kymmeniä.
Tänä kesänä olemme onneksi saaneet nauttia kauniista säistä ja lämpöisestä. Se on hyvin toivottavaa ja ihanteellsta minulle. Muutettuani takaisin Suomen kamaralle, olisi tuntunut aika nuivalta pitää kylmää kesää ilman aurinkoa. Nyt saa ainakin ladattua akkuja auringosta ja lämmöstä, että jaksaa sitten kun aurinko piilottelee pilvien takana ja on viileää tai kylmää. Ehkä karkaan sitten joksikin aikaa taas katselemaan aurinkoa jossain muualla.
Kesä ja lämmin saa aikaan monenmoisia ilmiöitä suomalaisissa. Ihmiset juttelevat keskenään ja hymyilevätkin joskus kadulla vastaantulijoille ilman että pelkää tulevansa leimatuksi. Talvella se taitaa olla harvinaisempaa. Hassua, hymyhän on vähän kuin aurinko ja lämpö, tuovat iloa omaan ja kanssaihmisten elämään. Talvellahan sitä lämpöä tarvitsee vielä enemmän. Sisäistä lämpöä, kun ulkoinen on enemmän pakkasen puolella. Sisäinen lämpö kantaa kauas ja kauan, eikä se ulkoinen kylmyys tunnu niin pahalta, kun sisältä kumpuaa lämmintä.
On ollut vähän kiireistä tämä minun alkukesäni. Piti ottaa levon kannalta kiireisen kevään jäljiltä, mutta niin vaan on käynyt, että en ole osannut rauhoittaa kiireitäni. Onhan siihen toki taloudellisetkin syyt, rahan kasvattaminen puussa ei ole vielä ihan onnistunut. Ehkä jonakin päivänä tai kesänä osaan istuttaa oikeanlaisen puun. Hmm... oikeastaan sen tietysti pitäisi kantaa ja luovuttaa satoa ympäri vuoden ja paikasta riippumatta, pelkkä kesä tai syyssato pitäisi olla kovin suuri, jos talvella ja keväällä ei voisi korjata satoa. Onkohan kukaan onnistunut rahapuun kasvatuksessa? Varmaankin, kun on ihmisiä, joilla on kaikkea yllin kyllin eikä heidän tarvitse tehdä töitä sen eteen. Karma taitaa olla sitä kasvattelua ja Dharma sadon korjuuta? Onkohan nuo termit mulla jotenkin nyt hukassa ja sekasin?
Pian pääsen kuitenkin tekemään sitä, mitä sieluni ja sydämeni halajaa - healing työtä. Niin tunnen, että se päivä on aivan käsillä - tässä nyt. Siinä sydämeni ja sieluni lauleskelee ja hymyilee kuin hassu. Käteni kirjaimellisesti syyhyävät päästä toimeen, jota niiden tehtäväksi on suunniteltu.
Nyt kuitenkin ostamaan pyörän sisärenkaita ja opettelemaan laittamaan ne paikalleen. Joku oli vienyt venttiilit pyörästäni ja ajattelin, että ne sisärenkaat olisi joka tapauksessa ollut uusittava ja vanteet putsattava. Siis ne venttiilien viejät tekivät oikeastaan palveluksen aikoessaan tehdä kiusaa ja jäynää. Koskaan ei tiedä, mikä vie asioita oikeaan suuntaan. Merkillistä! Ja minä kun jo ajattelin ikäviä ja kaunaisia vihaisia ajatuksia heti huomattuani, taisin lähetellä ilmoille koston ajatuksiakin.
Sitten huomasin, että just joo... tässä sitä ollaan, kyllä sädekehä pään päällä himmeni siinä kohden. Eihän kostolla ja vihalla mitään voiteta - vaikka ovatkin hyvin inhimillisiä juttuja. tuli niin voimakkaasti ensi reaktioni jälkeen taas ymmärrys, että eihän mulle kovin suuria voimia voisi antaa vielä, kun noin reagoin. Jos olisi voimat saada asioita aikaan, niin olisin saanut pientä vahinkoa aikaan.
Onneksi en toivonut muuta kuin että toivottavasti venttiilisankareiden renkaat puhkeavat. Mutta sekin jos sattuisi vaikka kovassa vauhdissa alamäessä saattaisi saada aikaan pahaa jälkeä. Heti piti sitten alkaa lähettelemään hyviä ja anteeksiantavia, rakastavia ajatuksia perään.
Rakkaudella ja anteeksiantamisenergialla kuitenkin saa enemmän aikaan. No joo - tekoa en silti jaksa sulatella, mutta kostollakaan en pitkälle pötki. Se sattuu itseeni ihan samalla tavalla kuin lapsena sattui kun piti kala perkata - ja tappaa se ennen sitä - tai kun tapoin yhden hiiren. Kummassakin tapauksessa ihan oikeasti sattui itseeni. Oli kuin olisi nyrhännyt sillä veitsellä omaa niskaani tai polkaissut itseni päälle ja liiskannut. hui ja hyi olkoon.
Toivottovasti henki niiden eläinparkojen muodossa antaa minulle anteeksi. Taitavat elellä nyt sitten kuitenkin parempaa elämää. Toisaalta samaa henkeähän me kaikki olemme, ei se ole ihme, jos sattuu itseen, kun toista satuttaa tai haukkuu tai haavoittaa.
lauantai 10. heinäkuuta 2010
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Dreams
I have quite lively dreamlife and I remember most of my dreams, I write them down and review at some point later. I could write many novels of my dreams but I don't. They are for me.
Dreams are excellent way how my subconscious is telling where I am at the moment in my inner work.
Last night I had a Saint visiting in my dream. He was acting quite funny way and I woke up by laughing out loud. Sometimes it happens.
I think that we are too serious in many ways and in many situations about our life and stuff in our life. It is good to remember laughter when the laughter is healthy one. It clears - as tears do too - the energies that we carry with us, in us.
It is time to go dreaming again. Good Night.
Dreams are excellent way how my subconscious is telling where I am at the moment in my inner work.
Last night I had a Saint visiting in my dream. He was acting quite funny way and I woke up by laughing out loud. Sometimes it happens.
I think that we are too serious in many ways and in many situations about our life and stuff in our life. It is good to remember laughter when the laughter is healthy one. It clears - as tears do too - the energies that we carry with us, in us.
It is time to go dreaming again. Good Night.
lauantai 24. lokakuuta 2009
october and Halloween time
whoo...
If I see some weird things or creatures in these days, it might be just Halloween.
I haven't been writing for so long time anything else than few sentences that I have to learn to write again. Or can that be lost? The skill can be rosted. I need to clean the rost off from my writing pad and key board.
Today is Saturday the 24th of October and the first Healing Circle will be held today at my home soon - in half an hour.
Finally getting back in touch to the realm and things that I so love.
Every healing work is for me as well as it is for others. Could it be any better job? I don't think so, not for me. For me this is perfect - at least at the moment.
If I see some weird things or creatures in these days, it might be just Halloween.
I haven't been writing for so long time anything else than few sentences that I have to learn to write again. Or can that be lost? The skill can be rosted. I need to clean the rost off from my writing pad and key board.
Today is Saturday the 24th of October and the first Healing Circle will be held today at my home soon - in half an hour.
Finally getting back in touch to the realm and things that I so love.
Every healing work is for me as well as it is for others. Could it be any better job? I don't think so, not for me. For me this is perfect - at least at the moment.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Kotimaan Itsenäisyyspäivä
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomi siskoille ja veljille!
Oli kiva huomata, että täällä rapakon takanakin joku liputtelee. Meidän naapuriin muutti kesällä suomalaisperhe ja huomasin juuri, että heillä liehuu Suomen lippu sekä etu- että takapihalla. Kylläpäs lämmittää mieltä! Niin, miksikäs meillä ei ole Suomen lippua? Täytyy varmaankin hommata sellainen tulevaisuutta ajatellen.
Täkäläiset liputtaa omalla lipullaan joka päivä, ainakin joissakin taloissa.
Oli kiva huomata, että täällä rapakon takanakin joku liputtelee. Meidän naapuriin muutti kesällä suomalaisperhe ja huomasin juuri, että heillä liehuu Suomen lippu sekä etu- että takapihalla. Kylläpäs lämmittää mieltä! Niin, miksikäs meillä ei ole Suomen lippua? Täytyy varmaankin hommata sellainen tulevaisuutta ajatellen.
Täkäläiset liputtaa omalla lipullaan joka päivä, ainakin joissakin taloissa.
torstai 20. marraskuuta 2008
joulun odotusta ja kaikkea muutakin
Joulu on ihan kohta taas ovella. Uskomatonta millainen vauhti meillä on täällä menossa, aika kuluu kuin siivellä.
Monta asiaa on tapahtunut ihan lyhyessä ajassa. Olin opiskelemassa uudenlaista vyöhyketerapiaa, uudenlaista itselleni. Samoin aloitin psykologisen kehoterapian opettelun. Olin juuri ensimmäisessä modulissa. Kuinka ollakaan sain massiivisen flunssan tuomisiksi. Puhdistusta... sitähän tässä kyllä tarvitaan, vaikka ei tämä nyt niin mukavalta tunnukaan juuri tällä hetkellä, kun päässä pörrää ja on lämpöä ja yskittää. Tämä menee ohi nopeasti kuitenkin, kuten kaikki muukin.
Sisäistä työtä on tehtävänä ja oman voiman löytymistä entistä syvemmin, sekin tuntuu haastavalta, mutta antoisalta. On hyvä sukeltaa ja vain olla tuntojensa kanssa, arvostelematta, koettamatta muuttaa niitä, vain antaa niiden olla ja olla niiden kanssa.
Opettaja Robert kutsuu "juice" of life, elämän mehua, kirjoa elämään. Meidän nykyisessä yhteiskunnassa ei saa tuntea mitään, fyysisesti tai tunnetasolla. Jos on voimakkaita tuntemuksia ja kokee siitä epämukavuutta, pitää heti ottaa lääke, joka turruttaa. En ole kyllä tähänkään asti niin tehnyt, mutta toki väistellyt tuntemuksiani erilaisin keinoin. Nyt on lupa ja mahdollisuus mennä syvälle ja sukeltaa sieltä vahvistuneena. Tarkoitus on katsoa varjojani silmään ja hyväksyä ne osaksi tätä ihmiselämää, antaa niiden muuntua ajallaan voimavaraksi.
Nyt kuitenkin lienee parasta mennä lepäämään, puhdistus ilmiö kehossani pistää pään pörräämään entistä enemmän. Hyvä, hyvä! Kohta tästä noustaan taas korkeammalle ja pysytään silti tukevasti maan pinnalla.
Monta asiaa on tapahtunut ihan lyhyessä ajassa. Olin opiskelemassa uudenlaista vyöhyketerapiaa, uudenlaista itselleni. Samoin aloitin psykologisen kehoterapian opettelun. Olin juuri ensimmäisessä modulissa. Kuinka ollakaan sain massiivisen flunssan tuomisiksi. Puhdistusta... sitähän tässä kyllä tarvitaan, vaikka ei tämä nyt niin mukavalta tunnukaan juuri tällä hetkellä, kun päässä pörrää ja on lämpöä ja yskittää. Tämä menee ohi nopeasti kuitenkin, kuten kaikki muukin.
Sisäistä työtä on tehtävänä ja oman voiman löytymistä entistä syvemmin, sekin tuntuu haastavalta, mutta antoisalta. On hyvä sukeltaa ja vain olla tuntojensa kanssa, arvostelematta, koettamatta muuttaa niitä, vain antaa niiden olla ja olla niiden kanssa.
Opettaja Robert kutsuu "juice" of life, elämän mehua, kirjoa elämään. Meidän nykyisessä yhteiskunnassa ei saa tuntea mitään, fyysisesti tai tunnetasolla. Jos on voimakkaita tuntemuksia ja kokee siitä epämukavuutta, pitää heti ottaa lääke, joka turruttaa. En ole kyllä tähänkään asti niin tehnyt, mutta toki väistellyt tuntemuksiani erilaisin keinoin. Nyt on lupa ja mahdollisuus mennä syvälle ja sukeltaa sieltä vahvistuneena. Tarkoitus on katsoa varjojani silmään ja hyväksyä ne osaksi tätä ihmiselämää, antaa niiden muuntua ajallaan voimavaraksi.
Nyt kuitenkin lienee parasta mennä lepäämään, puhdistus ilmiö kehossani pistää pään pörräämään entistä enemmän. Hyvä, hyvä! Kohta tästä noustaan taas korkeammalle ja pysytään silti tukevasti maan pinnalla.
torstai 6. marraskuuta 2008
syksyn satoa
Taas on vierähtänyt tovi, kun viimeksi kirjoittelin.
Olen tyydyttänyt opiskelun nälkääni viimeiset viikot ja ruokahalu vaan kasvaa.
Opiskelin Natural Medicine koulussa vähän lisää vyöhyketerapiaa ja koko ajan lisää äänellä parantamista. Oikeastaan tuo äänellä parantaminen keskittyy parhaillaan ihan vain äänen käytön oppimiseen ja yliäänten löytymiseen ja vahvistumiseen.
Reflexologiassa tuli mukaan Eteeriset öljyt ja yhä selkeämpi energian ja intuition käyttö. Farida, opettajamme, oli aivan kertakaikkisen upea ohjaaja. www.purehealth.com sivustolta löytyy hänen kolme kouluaan.
Nyt olen ahertanut harjoitushoitojen kimpussa ja päivät sujuvat mahdottoman nopeaan.
Kohta on joulu käsillä ja matkaan Suomeen. Suomessa odottaa jo joitakin hoitoja ja kurssi toteutumistaan.
Mihin tämä syksy onkaan hurahtanut? En liene ainoa, joka ihmettelee ajan kulumista. Tuntuu, että kaikki todellakin tapahtuu nyt, juuri nyt. Huomista ja eilistä on yhä vaikeampi erotella tästä hetkestä. Siihenhän kai tässä pyritäänkin.
Yhä selkeämmäksi käy myös ajatus ja ymmärrys visualisoinnin ja sanan voimasta. Miten pistän sanani ulos, tai ennen sitä ajatukseni mielessäni. Mitä haluan elämässäni tapahtuvan jokaisessa nyt-hetkessä?
Oih ja voih, kun onkin joskus haastavaa pysyä siinä mitä tahdon elämääni ja niin helppoa luiskahtaa ajattelemaan sitä, mitä en tahdo. Ja koko ajan tiedän, että se mitä ajattelen, sanon, kuvittelen on hetken päästä todellisuutta.
Nyt ajattelemaan, kuvittelemaan ja puhumaan kaikkea sitä ihanaa ja hyvää mitä aion olla ja tehdä hetken päästä - nyt.
Kuulin juuri eilen aamulla, että Barak Obama oli alkanut intensiivisen affirmaatio ja visualisointi harjoittelun n. vuosi sitten. Siis ajatus siitä että hän on USA:n uusi presidentti ja saa aikaan hyvän muutoksen tässä maassa.
Lieneepi hyvä esimerkki meille kaikille.
Kyllä on todellakin muutoksen aika käsillä, kun amerikkalaiset valitsivat tummaihoisen kansan johtajan. Jee!
Olen tyydyttänyt opiskelun nälkääni viimeiset viikot ja ruokahalu vaan kasvaa.
Opiskelin Natural Medicine koulussa vähän lisää vyöhyketerapiaa ja koko ajan lisää äänellä parantamista. Oikeastaan tuo äänellä parantaminen keskittyy parhaillaan ihan vain äänen käytön oppimiseen ja yliäänten löytymiseen ja vahvistumiseen.
Reflexologiassa tuli mukaan Eteeriset öljyt ja yhä selkeämpi energian ja intuition käyttö. Farida, opettajamme, oli aivan kertakaikkisen upea ohjaaja. www.purehealth.com sivustolta löytyy hänen kolme kouluaan.
Nyt olen ahertanut harjoitushoitojen kimpussa ja päivät sujuvat mahdottoman nopeaan.
Kohta on joulu käsillä ja matkaan Suomeen. Suomessa odottaa jo joitakin hoitoja ja kurssi toteutumistaan.
Mihin tämä syksy onkaan hurahtanut? En liene ainoa, joka ihmettelee ajan kulumista. Tuntuu, että kaikki todellakin tapahtuu nyt, juuri nyt. Huomista ja eilistä on yhä vaikeampi erotella tästä hetkestä. Siihenhän kai tässä pyritäänkin.
Yhä selkeämmäksi käy myös ajatus ja ymmärrys visualisoinnin ja sanan voimasta. Miten pistän sanani ulos, tai ennen sitä ajatukseni mielessäni. Mitä haluan elämässäni tapahtuvan jokaisessa nyt-hetkessä?
Oih ja voih, kun onkin joskus haastavaa pysyä siinä mitä tahdon elämääni ja niin helppoa luiskahtaa ajattelemaan sitä, mitä en tahdo. Ja koko ajan tiedän, että se mitä ajattelen, sanon, kuvittelen on hetken päästä todellisuutta.
Nyt ajattelemaan, kuvittelemaan ja puhumaan kaikkea sitä ihanaa ja hyvää mitä aion olla ja tehdä hetken päästä - nyt.
Kuulin juuri eilen aamulla, että Barak Obama oli alkanut intensiivisen affirmaatio ja visualisointi harjoittelun n. vuosi sitten. Siis ajatus siitä että hän on USA:n uusi presidentti ja saa aikaan hyvän muutoksen tässä maassa.
Lieneepi hyvä esimerkki meille kaikille.
Kyllä on todellakin muutoksen aika käsillä, kun amerikkalaiset valitsivat tummaihoisen kansan johtajan. Jee!
perjantai 19. syyskuuta 2008
Intuitio askarruttaa
kesä edelleen jatkuu Coloradossa, vaikkakin jo vaihtelevin säätiloin.
Enpäs ole kirjotellut pitkään aikaan, ei ole vaan kirjoituttanut. Se on vähän sama kuin nälkä tai jano, jos janottaa pitää juoda, jos kirjoituttaa pitää kirjoittaa, en osaa sitä käskeä tai kytkeä tahdosta päälle vaan kirjoitteleminen lähtee liikkeelle jostain impulssista.
Tällä kertaa impulssin antoi monen asian yhteissumma ja kirjoottelen aiheesta intuitio (ja järki). Hyvä vai huono yhdistelmä? Hyvä kysymys ainakin.
Itse olen ollut hyvin intuitiivinen koko ikäni, välillä sen piilottaen ja hukuttaen, kuten parina viime vuotena hyvin tehokkaasti. Aloin kuuntelemaan liikaa järkeilyjä ja rakenteita ja suunnitelmallisuutta jne. Kaikki sinänsä hyviä apureita, vaan ei niitä isännäksi minun kohdallani voi päästää tai asettaa. Siinä sitten ihmetelen, mikä on kun ei oikein mikään virtaa. Olen alkutaipaleella taas kerran hapuilemaan takaisin siihen, mikä minulla toimii parhaiten; oman intuition mukaan ja opastuksella toimimiseen. Se on vähän kuin eläimen vainu, haistelee, tunnustelee ilmaa ja löytää hajujäljen suunnasta, mihin täytyy mennä ja löytää oma ratkaisu asioille, yleensäkin hyvin spontaanisti eläminen. Se toki ei sulje pois tietynlaista suuntaviivojen tekemistä ja päämäärän asettamista, intuitiivisuus vaan on se menetelmä, jolla minun on niihin edettävä. Päämäärä on se, mitä rakastan tehdä, missä tahdon olla nyt - 5 vuoden päästä ...
On vaikea hyväksyä omaa ja toisten erilaisuutta: Miksi asiat eivät toimi kaikilla samalla tavalla? Miksi toinen onnistuu parhaiten keräämällä tietoa, analysoimalla, laskelmoimalla, suunnitelemalla ja toinen taas juuri päinvastoin, täysin intuitioonsa ja hetkeen luottaen? Niin se vaan on ja eikä siinä kaikki, tuohon välimaastoon osuu iso kasa erilaisia yhdistelmiä eri tavoista ja nekin ovat yhtä oikein.
Meidän perheessä taitaa olla molemmat ääripäät ja joku siltä väliltä, joten sekameteli soppahan tämä =^).
Tämä koko juttu ja sen oivaltaminen ja sisäistäminen lähti taas monen mutkan kautta liikkeelle, lopulta huipentuen siihen, että tein eilen Career MO testin, eli suomeksi sanottuna uratestin, joka pohjautuu siihen, mitkä ovat parhaat metodit minun tekemisilleni, minun taidoillani. Sieltähän se tuli taas kerran oikein mustaa valkoisella lyhyesti sanottuna: intuitio, luovat ratkaisut, luovat aikataulut, ei kahta kertaa samaa tapaa, uusia asioita ja tapoja etsien, jopa niin pitkälle, että kun kaikki muu ja muut jo ovat koettaneet ratkaista jonkun ongelman ja epäonnistuneet, intuitiivinen ja uusien, kaavoihin kangistumattomien ajatusmallieni avulla minä voisin astua kuvaan ja yksinkertaistaa sekä ratkaista ongelman. No joo, hienosti sanottu, toki siinä voipi silti olla haastetta ja uusien tapojen ja ajatusmallien vastaanottaminenhan on tunnetusti pelottavaa monelle...
Meitä intuitiivikkoja on varmasti maailma pullollaan, kuka kuulee enemmän kuka vähemmän, kuka mitenkin on onnistunut joko säilyttämään ja lisäämään tai sitten vähentämään ja lähes hukuttamaan oman sisäisen äänensä ja opastuksensa, intuitionsa - järjen äänellä.
Intuitiota ja sen kuulemista tai tuntemista voi lisätä monin avuin. Intuitio, sydämen ääni ...
Siitä miten sitä voi auttaa, en nyt juuri kirjoita enempää, asiasta on kursseja ympäri Suomea ja maailmaa. Jokaiselle löytyy oikea tapa ja apu ihan varmasti. Tai ehkä kirjoitan jotain myöhemmin ... jos kirjoituttaa =^).
Suuri asia intuition herättämisessä ja voimistamisessa on itsensä ja varjojensa kanssa työskentely, pelkojen, vanhojen kaavojen tunnistaminen, kohtaaminen ja muuntaminen.
Annetaan jokaisen toimia sillä tavalla ja niitä apuja käyttäen, kuin on itsekenellekin parasta ja paras tapa, jollekin järki ja analysointi, jollekin joku muu tapa. Se lisää elämän kirjoa ja toiminnallisuutta ja elämän jatkumista ja kehittymistä täällä fyysisessä maailmassa.
Enpäs ole kirjotellut pitkään aikaan, ei ole vaan kirjoituttanut. Se on vähän sama kuin nälkä tai jano, jos janottaa pitää juoda, jos kirjoituttaa pitää kirjoittaa, en osaa sitä käskeä tai kytkeä tahdosta päälle vaan kirjoitteleminen lähtee liikkeelle jostain impulssista.
Tällä kertaa impulssin antoi monen asian yhteissumma ja kirjoottelen aiheesta intuitio (ja järki). Hyvä vai huono yhdistelmä? Hyvä kysymys ainakin.
Itse olen ollut hyvin intuitiivinen koko ikäni, välillä sen piilottaen ja hukuttaen, kuten parina viime vuotena hyvin tehokkaasti. Aloin kuuntelemaan liikaa järkeilyjä ja rakenteita ja suunnitelmallisuutta jne. Kaikki sinänsä hyviä apureita, vaan ei niitä isännäksi minun kohdallani voi päästää tai asettaa. Siinä sitten ihmetelen, mikä on kun ei oikein mikään virtaa. Olen alkutaipaleella taas kerran hapuilemaan takaisin siihen, mikä minulla toimii parhaiten; oman intuition mukaan ja opastuksella toimimiseen. Se on vähän kuin eläimen vainu, haistelee, tunnustelee ilmaa ja löytää hajujäljen suunnasta, mihin täytyy mennä ja löytää oma ratkaisu asioille, yleensäkin hyvin spontaanisti eläminen. Se toki ei sulje pois tietynlaista suuntaviivojen tekemistä ja päämäärän asettamista, intuitiivisuus vaan on se menetelmä, jolla minun on niihin edettävä. Päämäärä on se, mitä rakastan tehdä, missä tahdon olla nyt - 5 vuoden päästä ...
On vaikea hyväksyä omaa ja toisten erilaisuutta: Miksi asiat eivät toimi kaikilla samalla tavalla? Miksi toinen onnistuu parhaiten keräämällä tietoa, analysoimalla, laskelmoimalla, suunnitelemalla ja toinen taas juuri päinvastoin, täysin intuitioonsa ja hetkeen luottaen? Niin se vaan on ja eikä siinä kaikki, tuohon välimaastoon osuu iso kasa erilaisia yhdistelmiä eri tavoista ja nekin ovat yhtä oikein.
Meidän perheessä taitaa olla molemmat ääripäät ja joku siltä väliltä, joten sekameteli soppahan tämä =^).
Tämä koko juttu ja sen oivaltaminen ja sisäistäminen lähti taas monen mutkan kautta liikkeelle, lopulta huipentuen siihen, että tein eilen Career MO testin, eli suomeksi sanottuna uratestin, joka pohjautuu siihen, mitkä ovat parhaat metodit minun tekemisilleni, minun taidoillani. Sieltähän se tuli taas kerran oikein mustaa valkoisella lyhyesti sanottuna: intuitio, luovat ratkaisut, luovat aikataulut, ei kahta kertaa samaa tapaa, uusia asioita ja tapoja etsien, jopa niin pitkälle, että kun kaikki muu ja muut jo ovat koettaneet ratkaista jonkun ongelman ja epäonnistuneet, intuitiivinen ja uusien, kaavoihin kangistumattomien ajatusmallieni avulla minä voisin astua kuvaan ja yksinkertaistaa sekä ratkaista ongelman. No joo, hienosti sanottu, toki siinä voipi silti olla haastetta ja uusien tapojen ja ajatusmallien vastaanottaminenhan on tunnetusti pelottavaa monelle...
Meitä intuitiivikkoja on varmasti maailma pullollaan, kuka kuulee enemmän kuka vähemmän, kuka mitenkin on onnistunut joko säilyttämään ja lisäämään tai sitten vähentämään ja lähes hukuttamaan oman sisäisen äänensä ja opastuksensa, intuitionsa - järjen äänellä.
Intuitiota ja sen kuulemista tai tuntemista voi lisätä monin avuin. Intuitio, sydämen ääni ...
Siitä miten sitä voi auttaa, en nyt juuri kirjoita enempää, asiasta on kursseja ympäri Suomea ja maailmaa. Jokaiselle löytyy oikea tapa ja apu ihan varmasti. Tai ehkä kirjoitan jotain myöhemmin ... jos kirjoituttaa =^).
Suuri asia intuition herättämisessä ja voimistamisessa on itsensä ja varjojensa kanssa työskentely, pelkojen, vanhojen kaavojen tunnistaminen, kohtaaminen ja muuntaminen.
Annetaan jokaisen toimia sillä tavalla ja niitä apuja käyttäen, kuin on itsekenellekin parasta ja paras tapa, jollekin järki ja analysointi, jollekin joku muu tapa. Se lisää elämän kirjoa ja toiminnallisuutta ja elämän jatkumista ja kehittymistä täällä fyysisessä maailmassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)