Kesä jatkuu

Coloradossa kesä jatkuu edelleen, vaikka syyskuu alkamaisillaan. Lämmintä on riittänyt ihan mukavasti ja aurinkoa, jota Suomen kesässä kaipasin niin kovin.
Nyt kaipailen poikaani ja ystäviäni Suomesta. Vaikka yhteys hengen teitse pelaakin, silti ihmisenä fyysinen läheisyys ja tapaaminen on tärkeää, halaukset, juttelut, naurut...

Paluu tähän kulttuuriin ja ympäristöön oli näennäisesti helpompi tai sujuvampi, silti tuli viikon pudotus ja olin viittä vaille pakkaamassa tavarani ja palaamassa Suomeen. Sitten alkoi taas valoa pilkottaa täällä olemiseen. Kummallinen tämä ihmisen mieli, kuinka se heittelehtii ja sitten Itse sitä tarkkailee vähän kuin sivusta katsojana.
Kuulin myöhemmin, että juuri haasteellisen viikon alussa oli eräs pitkäaikainen työtoverini poistunut ihmistasolta. Mietin, että noinkohan siinä tuli taas kerran käytyä läpi hänen perheensä tunnelmia, jotka tietysti sitten sekoittuivat omiini ja kärpäsestä kasvoi härkänen.

On hyvä olla herkkä, joskus se on kyllä hiukkasen rankkaa, kun ei vieläkään ole taitoa kertynyt kyllin siihen, että osaisi erottaa hetimiten ylimääräiset painolastit pois. Kuinkahan sitä pitääkin niin kovin harjoitella käytännön tasolla? Tietää teorian ja on jo tullut harjoiteltuakin ja jopa silloin tällöin onnistuukin myös käytännössä, kuvittelee, että nyt tämä on joltisenkin hallinnassa ja yhtäkkiä huomaa, että on polvillaan asioiden edessä. Selviäähän siitä jaloilleen tietysti hetken päästä.

Hyvin sen vain huomaa, että käytännössä eläen nämä asiat punnitaan. Käytännön tasolla tietojen ja taitojen todeksi eläminen vasta osoittaa, missä oikeasti menen. Karsii turhaa ylpistelyä! Hyvä niin.
Muistuttaa hienosti siitä, että vaikka kaikki on yhtä ja olen yksi kaiken kanssa, yksin en tee mitään ja sitten taas ilman omaa osallistumistani, mikään ei etene tai mitään ei tapahdu tällä yksilöllisellä tasolla tai olen tuulten vietävänä.

Elämä tapahtuu niin minun kuin meidän kaikkien kautta, joten osallistuminen elämän prosessiin aktiivisesti on tarpeellista ja mieli ja sydän avoimena on hyvä edetä.

Jatkan elokuun viimeistä lauantai aamua ja suuntaan Boulderiin Boulder Creek festivaaleille ja maalaismarkkinoille. Maalaismarkkinoilla on kiva tunnelma ja mukavia ihmisiä.

Sunnuntai aamun mietteitä

On se sitten hassua, kuinka asiat etenevät ja millaisella vauhdilla. Viimeksi kun kirjoitin jotain oli kevättä, nyt on jo syksy ovella.
Matkasin kesäksi Suomeen, olin siellä pari kuukautta, kesä-heinäkuun. Oli aivan ihanaa tavata perhettäni, poikaani, ystäviäni. Kesää muistellessa sieltä löytyy niin monia jalokiviä. Kuinka ihastuttavia kohtaamisia kesän aikana olikaan ja kuinka kaunista Suomessa on kesällä, vaikka tänä kesänä kyllä satoikin ja oli pilvistä suuren osan ajasta. Suomessa on hiljaisuus edelleen jäljellä, useimmissa ihmisissä ja luonnossa. Hiljaisuus on tärkeää, että voi kuulla sisäisyyttään, kaikkeutta.

Paluuni Coloradoon oli hiukan helpompi kuin aiemmin. Minusta on jo energeettinen jälki täällä ja olen jotenkin jo sovittautunut ravintoon ja kulttuuriin, silti olen edelleen suomalainen mitä suurimmassa määrin. Ystäväni antoi lahjaksi suomen lippu tarrat, jotka liimasin täkäläiseen autooni, olen ylpeä ja toisaalta nöyrä suomalaisista juuristani. Voiko olla nöyrästi ylpeä? hassu ajatus.

Nyt toivon ohjautuvani yhä enemmän paikkoihin ja ympyröihin, jossa voin toteuttaa Jumalan minulle antamaa lahjaa, kykyäni parantaa ja auttaa, toimia Hänen hyvänsä, rakkautensa jakajana täälläkin, toki Suomessakin.

Toimin vuosia Enkelten kanssa tietoisesti, suljin heidät kuitenkin pois tai pienemmälle mielessäni ja kentässäni pari vuotta sitten löytääkseni itseni uudella tavalla. Nyt olen taas kutsunut Enkeleitä ja Pyhiä ja he ovat vastanneet. Kuinka ihanasti he ovatkaan vastanneet: uusia värejä, uusia ääniä, uusia asioita, uusi aikakausi elämässäni on alkanut. Näen heidän avullaan entistä enemmän ja paremmin kauneuden kaikessa ja he auttavat elämän koulun tarjoamissa haasteissa selviämisessä. Se on kaunista!

Kiitos kaikille sekä Maan että Taivaan Enkeleille kaikista lahjoista joita olen kohdannut ja kohtaan joka päivä, joka hetki!

It has been a while since I have written here anything

Interesting how and how fast things are going and happening. Last time I wrote here was last spring and now is a fall already, it is a sunday morning in the middle of August.
It seems to be so that there is a time to write and then not write.

I was traveling in Finland a couple of months during the summer and met my family, my son and dear friends. It was so rewarding summer out there in Finland even if it was raining and cloudy all the time. Time with my parents in Eastern Finland at first and then the rest of the journey in Tampere was so precious. I have so wonderful friends there and I am so happy that I met so many of them/You during the summer.
Reflecting to those memories of my visit there I find there so many jewels and I thank my family and friends, my Earth Angels for them.

Return back to US was easier this time. Still have had some turmoil in my little me, in my mind and emotions. This time there was a some kind of energetic track of me already and I've got some wonderful friends here too.

Now I am looking forward to get more work in the area of my passion, the healing arts. It feels so good to share the good that God is offering to me, all that energy, that love and joy, compassion.

Angels are so close again as they were for so many years earlier. I kind of shut them down or off at some point for a few years ago that I would find myself in a new way. Well it has been interesting time. Now I have been calling the Angels and the Saints again and they have answered. Their answer is so clear and beautiful: new colors, new sounds, new things and new era in my life and I notice a new beauty in everything. Wow!

I thank you dear Angels of Earth and Heaven in this Life!