On se sitten hassua, kuinka asiat etenevät ja millaisella vauhdilla. Viimeksi kun kirjoitin jotain oli kevättä, nyt on jo syksy ovella.
Matkasin kesäksi Suomeen, olin siellä pari kuukautta, kesä-heinäkuun. Oli aivan ihanaa tavata perhettäni, poikaani, ystäviäni. Kesää muistellessa sieltä löytyy niin monia jalokiviä. Kuinka ihastuttavia kohtaamisia kesän aikana olikaan ja kuinka kaunista Suomessa on kesällä, vaikka tänä kesänä kyllä satoikin ja oli pilvistä suuren osan ajasta. Suomessa on hiljaisuus edelleen jäljellä, useimmissa ihmisissä ja luonnossa. Hiljaisuus on tärkeää, että voi kuulla sisäisyyttään, kaikkeutta.
Paluuni Coloradoon oli hiukan helpompi kuin aiemmin. Minusta on jo energeettinen jälki täällä ja olen jotenkin jo sovittautunut ravintoon ja kulttuuriin, silti olen edelleen suomalainen mitä suurimmassa määrin. Ystäväni antoi lahjaksi suomen lippu tarrat, jotka liimasin täkäläiseen autooni, olen ylpeä ja toisaalta nöyrä suomalaisista juuristani. Voiko olla nöyrästi ylpeä? hassu ajatus.
Nyt toivon ohjautuvani yhä enemmän paikkoihin ja ympyröihin, jossa voin toteuttaa Jumalan minulle antamaa lahjaa, kykyäni parantaa ja auttaa, toimia Hänen hyvänsä, rakkautensa jakajana täälläkin, toki Suomessakin.
Toimin vuosia Enkelten kanssa tietoisesti, suljin heidät kuitenkin pois tai pienemmälle mielessäni ja kentässäni pari vuotta sitten löytääkseni itseni uudella tavalla. Nyt olen taas kutsunut Enkeleitä ja Pyhiä ja he ovat vastanneet. Kuinka ihanasti he ovatkaan vastanneet: uusia värejä, uusia ääniä, uusia asioita, uusi aikakausi elämässäni on alkanut. Näen heidän avullaan entistä enemmän ja paremmin kauneuden kaikessa ja he auttavat elämän koulun tarjoamissa haasteissa selviämisessä. Se on kaunista!
Kiitos kaikille sekä Maan että Taivaan Enkeleille kaikista lahjoista joita olen kohdannut ja kohtaan joka päivä, joka hetki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti