11.4.2008 Neale Donald Walschilta tullut päivän mietelause:
Tänään ystäväni uskon että Jumala tahtoo sinun tietävän …
....että kauneus on monenlaisissa muodoissa – ja että ei ole mitään kauniimpaa muotoa kuin sinä …
Juuri tarkalleen sellaisena kuin olet tällä hetkellä, juuri nyt, muuttamatta mitään ... sinä olet kaunis. Kyllin kaunis salpaamaan Jumalan hengen.
Uskothan tämän, uskothan? Oh – sinun täytyy. Sinun täytyy. Kuinka minä voin uskoa omaan kauneuteeni, ellet sinä usko sinun kauneuteesi? Sinun on uskottava minua varten, minun vuokseni, ei itsesi ...
&&&&&&&
Neale Donald Walschin päivän mietelause on kaunis ja ilmaisee myöskin sitä, että minun tulee uskoa sinun vuoksesi, sinulle – sinun tulee uskoa minun vuokseni. Minun uskoni ja näkökykyni on sinulle - sinun näkökykysi on minulle. Meidän on muistettava toisillemme, toistemme takia - että meillä olisi voimaa löytää tiemme takaisin Kotiin. Uskomme niin kovasti että olemme lähteneet tai joutuneet pois Kotoa jossain vaiheessa ja meidän täytyy löytää takaisin. Totuus on, että emme ole lähteneet minnekään vaikka meistä tuntuisikin ja vaikka uskoisimme että olemme. Jumala/Koti on kaikkialla ja kaikessa. On meidän valintamme, valitsemmeko Kodin vain valitsemmeko sen, että olemme pois Kotoa, eksyneitä, erillään Jumalasta. Vaikka edellä kirjoitettu on kirjoitettu kuten se on, ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä jos et muista juuri nyt, minä muistan sinun kauneutesi ja se auttaa sinua muistamaan jonain päivänä ... ja me molemmat muistamme ja huomaamme toistenkin kauneuden ....
En ole täällä itseäni varten vaan kaikkia muita. Mitä ihmettä tuo nyt tarkoittaa?
Meistä jokainen on näyttämässä peiliä tai mallia toisillemme, toisille Jumalan Pojille ja Tytöille. Millaista peilikuvaa minä tahdon heijastaa toisille? Mitä tahdon tehdä toisille? Mitä tahdon antaa toisille? Ja toisaalta, olisihan meillä tosi tyhjää ja tylsää täällä yksin ja ainoana kauniina olentona, kuka meille kertoisi, että olemme kauniita, ellei meillä olisi toisiamme? Kuka meille kertoisi, että meitä rakastetaan, ellei meillä olisi toisiamme?
Mitä tai ketä ne toiset ovat? Siskot, veljet, vanhemmat, nuoremmat, naapurit, ystävät, vihamiehet, tuntemattomat, naapurimaiden kansalaiset, kaukaisten maiden kansalaiset, eläimet, kasvit, naapuriplaneetat ja niiden olennot .... Jumala. Lista jatkuisi kai vaikka kuinka kauas ja päättyisi lopultakin Henkeen, siihen, joka meitä kaikkia liikuttaa, ylläpitää, hengittää – myös minua. Sama henki hengittää minua, minussa kuin sinussa tai kenessä tai missä tahansa, muoto vain vaihtelee hiukan tai hiukan enemmän.
Tänään ystäväni uskon että Jumala tahtoo sinun tietävän …
....että kauneus on monenlaisissa muodoissa – ja että ei ole mitään kauniimpaa muotoa kuin sinä …
Juuri tarkalleen sellaisena kuin olet tällä hetkellä, juuri nyt, muuttamatta mitään ... sinä olet kaunis. Kyllin kaunis salpaamaan Jumalan hengen.
Uskothan tämän, uskothan? Oh – sinun täytyy. Sinun täytyy. Kuinka minä voin uskoa omaan kauneuteeni, ellet sinä usko sinun kauneuteesi? Sinun on uskottava minua varten, minun vuokseni, ei itsesi ...
&&&&&&&
Neale Donald Walschin päivän mietelause on kaunis ja ilmaisee myöskin sitä, että minun tulee uskoa sinun vuoksesi, sinulle – sinun tulee uskoa minun vuokseni. Minun uskoni ja näkökykyni on sinulle - sinun näkökykysi on minulle. Meidän on muistettava toisillemme, toistemme takia - että meillä olisi voimaa löytää tiemme takaisin Kotiin. Uskomme niin kovasti että olemme lähteneet tai joutuneet pois Kotoa jossain vaiheessa ja meidän täytyy löytää takaisin. Totuus on, että emme ole lähteneet minnekään vaikka meistä tuntuisikin ja vaikka uskoisimme että olemme. Jumala/Koti on kaikkialla ja kaikessa. On meidän valintamme, valitsemmeko Kodin vain valitsemmeko sen, että olemme pois Kotoa, eksyneitä, erillään Jumalasta. Vaikka edellä kirjoitettu on kirjoitettu kuten se on, ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä jos et muista juuri nyt, minä muistan sinun kauneutesi ja se auttaa sinua muistamaan jonain päivänä ... ja me molemmat muistamme ja huomaamme toistenkin kauneuden ....
En ole täällä itseäni varten vaan kaikkia muita. Mitä ihmettä tuo nyt tarkoittaa?
Meistä jokainen on näyttämässä peiliä tai mallia toisillemme, toisille Jumalan Pojille ja Tytöille. Millaista peilikuvaa minä tahdon heijastaa toisille? Mitä tahdon tehdä toisille? Mitä tahdon antaa toisille? Ja toisaalta, olisihan meillä tosi tyhjää ja tylsää täällä yksin ja ainoana kauniina olentona, kuka meille kertoisi, että olemme kauniita, ellei meillä olisi toisiamme? Kuka meille kertoisi, että meitä rakastetaan, ellei meillä olisi toisiamme?
Mitä tai ketä ne toiset ovat? Siskot, veljet, vanhemmat, nuoremmat, naapurit, ystävät, vihamiehet, tuntemattomat, naapurimaiden kansalaiset, kaukaisten maiden kansalaiset, eläimet, kasvit, naapuriplaneetat ja niiden olennot .... Jumala. Lista jatkuisi kai vaikka kuinka kauas ja päättyisi lopultakin Henkeen, siihen, joka meitä kaikkia liikuttaa, ylläpitää, hengittää – myös minua. Sama henki hengittää minua, minussa kuin sinussa tai kenessä tai missä tahansa, muoto vain vaihtelee hiukan tai hiukan enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti