Coloradossa kesä jatkuu edelleen, vaikka syyskuu alkamaisillaan. Lämmintä on riittänyt ihan mukavasti ja aurinkoa, jota Suomen kesässä kaipasin niin kovin.
Nyt kaipailen poikaani ja ystäviäni Suomesta. Vaikka yhteys hengen teitse pelaakin, silti ihmisenä fyysinen läheisyys ja tapaaminen on tärkeää, halaukset, juttelut, naurut...
Paluu tähän kulttuuriin ja ympäristöön oli näennäisesti helpompi tai sujuvampi, silti tuli viikon pudotus ja olin viittä vaille pakkaamassa tavarani ja palaamassa Suomeen. Sitten alkoi taas valoa pilkottaa täällä olemiseen. Kummallinen tämä ihmisen mieli, kuinka se heittelehtii ja sitten Itse sitä tarkkailee vähän kuin sivusta katsojana.
Kuulin myöhemmin, että juuri haasteellisen viikon alussa oli eräs pitkäaikainen työtoverini poistunut ihmistasolta. Mietin, että noinkohan siinä tuli taas kerran käytyä läpi hänen perheensä tunnelmia, jotka tietysti sitten sekoittuivat omiini ja kärpäsestä kasvoi härkänen.
On hyvä olla herkkä, joskus se on kyllä hiukkasen rankkaa, kun ei vieläkään ole taitoa kertynyt kyllin siihen, että osaisi erottaa hetimiten ylimääräiset painolastit pois. Kuinkahan sitä pitääkin niin kovin harjoitella käytännön tasolla? Tietää teorian ja on jo tullut harjoiteltuakin ja jopa silloin tällöin onnistuukin myös käytännössä, kuvittelee, että nyt tämä on joltisenkin hallinnassa ja yhtäkkiä huomaa, että on polvillaan asioiden edessä. Selviäähän siitä jaloilleen tietysti hetken päästä.
Hyvin sen vain huomaa, että käytännössä eläen nämä asiat punnitaan. Käytännön tasolla tietojen ja taitojen todeksi eläminen vasta osoittaa, missä oikeasti menen. Karsii turhaa ylpistelyä! Hyvä niin.
Muistuttaa hienosti siitä, että vaikka kaikki on yhtä ja olen yksi kaiken kanssa, yksin en tee mitään ja sitten taas ilman omaa osallistumistani, mikään ei etene tai mitään ei tapahdu tällä yksilöllisellä tasolla tai olen tuulten vietävänä.
Elämä tapahtuu niin minun kuin meidän kaikkien kautta, joten osallistuminen elämän prosessiin aktiivisesti on tarpeellista ja mieli ja sydän avoimena on hyvä edetä.
Jatkan elokuun viimeistä lauantai aamua ja suuntaan Boulderiin Boulder Creek festivaaleille ja maalaismarkkinoille. Maalaismarkkinoilla on kiva tunnelma ja mukavia ihmisiä.
lauantai 30. elokuuta 2008
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Sunnuntai aamun mietteitä
On se sitten hassua, kuinka asiat etenevät ja millaisella vauhdilla. Viimeksi kun kirjoitin jotain oli kevättä, nyt on jo syksy ovella.
Matkasin kesäksi Suomeen, olin siellä pari kuukautta, kesä-heinäkuun. Oli aivan ihanaa tavata perhettäni, poikaani, ystäviäni. Kesää muistellessa sieltä löytyy niin monia jalokiviä. Kuinka ihastuttavia kohtaamisia kesän aikana olikaan ja kuinka kaunista Suomessa on kesällä, vaikka tänä kesänä kyllä satoikin ja oli pilvistä suuren osan ajasta. Suomessa on hiljaisuus edelleen jäljellä, useimmissa ihmisissä ja luonnossa. Hiljaisuus on tärkeää, että voi kuulla sisäisyyttään, kaikkeutta.
Paluuni Coloradoon oli hiukan helpompi kuin aiemmin. Minusta on jo energeettinen jälki täällä ja olen jotenkin jo sovittautunut ravintoon ja kulttuuriin, silti olen edelleen suomalainen mitä suurimmassa määrin. Ystäväni antoi lahjaksi suomen lippu tarrat, jotka liimasin täkäläiseen autooni, olen ylpeä ja toisaalta nöyrä suomalaisista juuristani. Voiko olla nöyrästi ylpeä? hassu ajatus.
Nyt toivon ohjautuvani yhä enemmän paikkoihin ja ympyröihin, jossa voin toteuttaa Jumalan minulle antamaa lahjaa, kykyäni parantaa ja auttaa, toimia Hänen hyvänsä, rakkautensa jakajana täälläkin, toki Suomessakin.
Toimin vuosia Enkelten kanssa tietoisesti, suljin heidät kuitenkin pois tai pienemmälle mielessäni ja kentässäni pari vuotta sitten löytääkseni itseni uudella tavalla. Nyt olen taas kutsunut Enkeleitä ja Pyhiä ja he ovat vastanneet. Kuinka ihanasti he ovatkaan vastanneet: uusia värejä, uusia ääniä, uusia asioita, uusi aikakausi elämässäni on alkanut. Näen heidän avullaan entistä enemmän ja paremmin kauneuden kaikessa ja he auttavat elämän koulun tarjoamissa haasteissa selviämisessä. Se on kaunista!
Kiitos kaikille sekä Maan että Taivaan Enkeleille kaikista lahjoista joita olen kohdannut ja kohtaan joka päivä, joka hetki!
Matkasin kesäksi Suomeen, olin siellä pari kuukautta, kesä-heinäkuun. Oli aivan ihanaa tavata perhettäni, poikaani, ystäviäni. Kesää muistellessa sieltä löytyy niin monia jalokiviä. Kuinka ihastuttavia kohtaamisia kesän aikana olikaan ja kuinka kaunista Suomessa on kesällä, vaikka tänä kesänä kyllä satoikin ja oli pilvistä suuren osan ajasta. Suomessa on hiljaisuus edelleen jäljellä, useimmissa ihmisissä ja luonnossa. Hiljaisuus on tärkeää, että voi kuulla sisäisyyttään, kaikkeutta.
Paluuni Coloradoon oli hiukan helpompi kuin aiemmin. Minusta on jo energeettinen jälki täällä ja olen jotenkin jo sovittautunut ravintoon ja kulttuuriin, silti olen edelleen suomalainen mitä suurimmassa määrin. Ystäväni antoi lahjaksi suomen lippu tarrat, jotka liimasin täkäläiseen autooni, olen ylpeä ja toisaalta nöyrä suomalaisista juuristani. Voiko olla nöyrästi ylpeä? hassu ajatus.
Nyt toivon ohjautuvani yhä enemmän paikkoihin ja ympyröihin, jossa voin toteuttaa Jumalan minulle antamaa lahjaa, kykyäni parantaa ja auttaa, toimia Hänen hyvänsä, rakkautensa jakajana täälläkin, toki Suomessakin.
Toimin vuosia Enkelten kanssa tietoisesti, suljin heidät kuitenkin pois tai pienemmälle mielessäni ja kentässäni pari vuotta sitten löytääkseni itseni uudella tavalla. Nyt olen taas kutsunut Enkeleitä ja Pyhiä ja he ovat vastanneet. Kuinka ihanasti he ovatkaan vastanneet: uusia värejä, uusia ääniä, uusia asioita, uusi aikakausi elämässäni on alkanut. Näen heidän avullaan entistä enemmän ja paremmin kauneuden kaikessa ja he auttavat elämän koulun tarjoamissa haasteissa selviämisessä. Se on kaunista!
Kiitos kaikille sekä Maan että Taivaan Enkeleille kaikista lahjoista joita olen kohdannut ja kohtaan joka päivä, joka hetki!
It has been a while since I have written here anything
Interesting how and how fast things are going and happening. Last time I wrote here was last spring and now is a fall already, it is a sunday morning in the middle of August.
It seems to be so that there is a time to write and then not write.
I was traveling in Finland a couple of months during the summer and met my family, my son and dear friends. It was so rewarding summer out there in Finland even if it was raining and cloudy all the time. Time with my parents in Eastern Finland at first and then the rest of the journey in Tampere was so precious. I have so wonderful friends there and I am so happy that I met so many of them/You during the summer.
Reflecting to those memories of my visit there I find there so many jewels and I thank my family and friends, my Earth Angels for them.
Return back to US was easier this time. Still have had some turmoil in my little me, in my mind and emotions. This time there was a some kind of energetic track of me already and I've got some wonderful friends here too.
Now I am looking forward to get more work in the area of my passion, the healing arts. It feels so good to share the good that God is offering to me, all that energy, that love and joy, compassion.
Angels are so close again as they were for so many years earlier. I kind of shut them down or off at some point for a few years ago that I would find myself in a new way. Well it has been interesting time. Now I have been calling the Angels and the Saints again and they have answered. Their answer is so clear and beautiful: new colors, new sounds, new things and new era in my life and I notice a new beauty in everything. Wow!
I thank you dear Angels of Earth and Heaven in this Life!
It seems to be so that there is a time to write and then not write.
I was traveling in Finland a couple of months during the summer and met my family, my son and dear friends. It was so rewarding summer out there in Finland even if it was raining and cloudy all the time. Time with my parents in Eastern Finland at first and then the rest of the journey in Tampere was so precious. I have so wonderful friends there and I am so happy that I met so many of them/You during the summer.
Reflecting to those memories of my visit there I find there so many jewels and I thank my family and friends, my Earth Angels for them.
Return back to US was easier this time. Still have had some turmoil in my little me, in my mind and emotions. This time there was a some kind of energetic track of me already and I've got some wonderful friends here too.
Now I am looking forward to get more work in the area of my passion, the healing arts. It feels so good to share the good that God is offering to me, all that energy, that love and joy, compassion.
Angels are so close again as they were for so many years earlier. I kind of shut them down or off at some point for a few years ago that I would find myself in a new way. Well it has been interesting time. Now I have been calling the Angels and the Saints again and they have answered. Their answer is so clear and beautiful: new colors, new sounds, new things and new era in my life and I notice a new beauty in everything. Wow!
I thank you dear Angels of Earth and Heaven in this Life!
lauantai 19. huhtikuuta 2008
Tekeminen ja kuunteleminen
Kesä on melkein valmis, vaikka lunta satoikin muutama päivä sitten. Täällä lumi hassusti melkein haihtuu parhaina päivinä, kun aurinko porottaa niin lämpöisesti päivä aikaan, lumi ei ehdi edes sulaa. Nyt on todella lämmintä taas ja ruoho vihertää jo monin paikoin ja useat puut ja kukat kukkivat. On mielenkiintoista seurata vuodenaikojen muuttumista ja vaihtumista.
Tämän aamun mietelauseista osui silmiini sellainen, että on parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin olla tekemättä mitään virheettömästi. Tosi on. Jos en tee mitään, en myöskään saa aikaan mitään. En anna mahdollisuutta maailmankaikkeudelle toteutua kauttani.
Toisaalta jos en tee mitään väkisin, silloin kuuntelen mitä maailmankaikkeus haluaa kauttani toteutuvan.
Missä siis on kultainen keskitie? Milloin teen jotain ja milloin vain kuuntelen?
Voisiko vastaus olla, että teen silloin kun tunnen impulssin tekemiseen ja teen parhaani siinä mitä ikinä teenkin. Mistä tiedän, mikä on se minun impulssini ja mikä on oikeanlainen impulssi? Hmm ... Jos olen tekemättä mitään, miltä se minusta tuntuu? Jos taas teen jotain, vaikka siistin kotiani, lähden kävelylle, teen töitäni, mitä ne ikinä ovatkaan, miltä se tuntuu. Tekemisessäkin ja tekemisen keskellä voin harjoittaa kuuntelemista, kuunnella itseäni - miltä minusta tuntuu kun teen tätä? Haluanko olla tässä tekemässä tätä vai onko minulla kiireen tunne johonkin toiseen? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Mitä näen siinä missä olen ja teen? Haluanko tehdä jotain arvokkaampaa? Haluanko tehdä jotain muuta, siksi että minut tunnettaisiin ja saisin kiitosta vai haluanko tehdä jotain muuta, siksi että se toteuttaa ja täyttää minun elämän tarkoitustani paremmin? Vai onko minun hyvä näin, tekemässä juuri tätä mitä juuri nyt teen?
Kuunnellessani, tunnustellessani harjoitan ainakin kahdenlaista tietoisuuden avautumista: opin erottamaan Itseni tekemisistäni, suorittamisistani, koska silloin kun kuuntelen en voi identifioitua, personoitua, yksilöityä, samastua tekemiseni kanssa. Tarkkaillessani huomaan, että olen jotakin muuta kuin se mitä teen ja luulen olevani.
Tarkkaillessani alan oppia myös sitä, mikä on minun tieni ja tehtäviäni, ja jos en vielä heti huomaa omaa tehtävääni ja tietäni, voin ainakin löytää sen, mikä ei tunnu itselleni omalta. Useinkaan emme löydä omaa alaamme ja osaamistamme heti suoraan vaan sen kautta että karsimme pois sitä, mikä ei tunnu omalta ja oikealta itselle. Toisaalta on niinkin, että se mikä tuntuu helpoimmalta tekemiseltä itselle, ei ole aina paras ratkaisu. Meidän on tarkoitus joko palvella tai kasvaa kaikessa mitä teemme - tai no, tietysti molempia, joskus yhtäaikaa joskus erikseen. On hyvä astua oman mukavuusrajan yli ja ohi, se on hyvin kasvattavaa.
On hyvä myös muistaa, että mikään tekeminen ja tila ei ole lopullista, loppu elämäksi. Elämä on evoluutiota, kehitysteoria pitää paikkansa, elämäni muuntuu, tilanteet muuntuvat uusiksi ja tehtävät sen mukaan, myös se mikä tuntuu hyvältä muuntuu, se mikä on oikein milloinkin muuntuu ajan kuluessa ja kehitykseni edistyessä. Pysähtyneisyyttä ei oikeastaan voi olla olemassa, sillä maailmankaikkeudessa kaikki liikkuu, värähtelee, hajoaa ja kokoontuu taas uudelleen. Samoin meidän elämässämmekin, olemuksessammekin kaikki muuttuu, muuntuu kaiken aikaa. Elämän edelletys katoaa, jos kaikki pysähtyy.
Niinpä meidän tehtäväkenttämmekin vaihtelee eri aikoina ja voimme olla ihan tyytyväisiä siihen että niin on. Meidän ei tarvitse olla samassa työpaikassa koulusta eläkkeelle, meidän ei tarvitse pitää samoista asioista syntymästä hautaan. Kehityksemme ja tietoisuuden avautumisen myötä kaikki mitä elämässämme on voi muuttua ja muuttuu.
Nyt kuitenkin lienee aika minun lähteä tekemään sitä mitä tekemisiä minulla tänään onkaan.
Kaunista päivää meille kaikille
Tämän aamun mietelauseista osui silmiini sellainen, että on parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin olla tekemättä mitään virheettömästi. Tosi on. Jos en tee mitään, en myöskään saa aikaan mitään. En anna mahdollisuutta maailmankaikkeudelle toteutua kauttani.
Toisaalta jos en tee mitään väkisin, silloin kuuntelen mitä maailmankaikkeus haluaa kauttani toteutuvan.
Missä siis on kultainen keskitie? Milloin teen jotain ja milloin vain kuuntelen?
Voisiko vastaus olla, että teen silloin kun tunnen impulssin tekemiseen ja teen parhaani siinä mitä ikinä teenkin. Mistä tiedän, mikä on se minun impulssini ja mikä on oikeanlainen impulssi? Hmm ... Jos olen tekemättä mitään, miltä se minusta tuntuu? Jos taas teen jotain, vaikka siistin kotiani, lähden kävelylle, teen töitäni, mitä ne ikinä ovatkaan, miltä se tuntuu. Tekemisessäkin ja tekemisen keskellä voin harjoittaa kuuntelemista, kuunnella itseäni - miltä minusta tuntuu kun teen tätä? Haluanko olla tässä tekemässä tätä vai onko minulla kiireen tunne johonkin toiseen? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Mitä näen siinä missä olen ja teen? Haluanko tehdä jotain arvokkaampaa? Haluanko tehdä jotain muuta, siksi että minut tunnettaisiin ja saisin kiitosta vai haluanko tehdä jotain muuta, siksi että se toteuttaa ja täyttää minun elämän tarkoitustani paremmin? Vai onko minun hyvä näin, tekemässä juuri tätä mitä juuri nyt teen?
Kuunnellessani, tunnustellessani harjoitan ainakin kahdenlaista tietoisuuden avautumista: opin erottamaan Itseni tekemisistäni, suorittamisistani, koska silloin kun kuuntelen en voi identifioitua, personoitua, yksilöityä, samastua tekemiseni kanssa. Tarkkaillessani huomaan, että olen jotakin muuta kuin se mitä teen ja luulen olevani.
Tarkkaillessani alan oppia myös sitä, mikä on minun tieni ja tehtäviäni, ja jos en vielä heti huomaa omaa tehtävääni ja tietäni, voin ainakin löytää sen, mikä ei tunnu itselleni omalta. Useinkaan emme löydä omaa alaamme ja osaamistamme heti suoraan vaan sen kautta että karsimme pois sitä, mikä ei tunnu omalta ja oikealta itselle. Toisaalta on niinkin, että se mikä tuntuu helpoimmalta tekemiseltä itselle, ei ole aina paras ratkaisu. Meidän on tarkoitus joko palvella tai kasvaa kaikessa mitä teemme - tai no, tietysti molempia, joskus yhtäaikaa joskus erikseen. On hyvä astua oman mukavuusrajan yli ja ohi, se on hyvin kasvattavaa.
On hyvä myös muistaa, että mikään tekeminen ja tila ei ole lopullista, loppu elämäksi. Elämä on evoluutiota, kehitysteoria pitää paikkansa, elämäni muuntuu, tilanteet muuntuvat uusiksi ja tehtävät sen mukaan, myös se mikä tuntuu hyvältä muuntuu, se mikä on oikein milloinkin muuntuu ajan kuluessa ja kehitykseni edistyessä. Pysähtyneisyyttä ei oikeastaan voi olla olemassa, sillä maailmankaikkeudessa kaikki liikkuu, värähtelee, hajoaa ja kokoontuu taas uudelleen. Samoin meidän elämässämmekin, olemuksessammekin kaikki muuttuu, muuntuu kaiken aikaa. Elämän edelletys katoaa, jos kaikki pysähtyy.
Niinpä meidän tehtäväkenttämmekin vaihtelee eri aikoina ja voimme olla ihan tyytyväisiä siihen että niin on. Meidän ei tarvitse olla samassa työpaikassa koulusta eläkkeelle, meidän ei tarvitse pitää samoista asioista syntymästä hautaan. Kehityksemme ja tietoisuuden avautumisen myötä kaikki mitä elämässämme on voi muuttua ja muuttuu.
Nyt kuitenkin lienee aika minun lähteä tekemään sitä mitä tekemisiä minulla tänään onkaan.
Kaunista päivää meille kaikille
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Jumalainen suunnitelma ja valinnat
Tarina on vanha mutta ... usein vanhat tarinat ovat ikuisia ja ikuisesti koskettavia ... pistää miettimään mitä minä olen valmis tekemään Jumalaisen suunnitelman toteutumiseksi maan päälle.
Olenko valmis antamaan onnistumisen ja yhteenkuulumisen tunteen jollekin toiselle? Osaanko iloita toisen menestyksestä ja hyvästä mielestä, hyvästä olosta? Olenko minä valmis uhraamaan oman menestymiseni ja onnistumiseni toisen hyväksi? Muistanko minä, että se ”toinen” on samaa Jumaluutta ja osa minua?
Mitä teen toiselle sen teen itselleni.
Tarinaan ...
Eräällä varojenkeräämisillallisella koulun hyväksi, jota kävivät lapset, joilla oli oppimisvaikeuksia, yhden oppilaan isä piti puheen, jota kukaan läsnäolijoista ei tulisi koskaan unohtamaan. Kaikki, mitä Jumala tekee, on täydellistä. Kuitenkin minun poikani, Shay, ei pysty oppimaan asioita samalla tavalla kuin toiset lapset. Hän ei ymmärrä asioita niin kuin toiset lapset ymmärtävät.
Missä Jumalan suunnitelma näkyy minun poikani kohdalla? Yleisö meni hiljaiseksi. Isä jatkoi. 'Minä uskon, että kun Jumala tuo maailmaan Shayn kaltaisen lapsen, astuu esiin mahdollisuus ymmärtää Jumalainen Suunnitelma. Ja se tulee esille siinä, miten toiset ihmiset kohtelevat tuota lasta. Sitten isä kertoi seuraavan tarinan: eräänä päivänä hän ja Shay olivat kävelleet puiston ohi, missä Shaylle tutut pojat olivat pelaamassa pesäpalloa.
Shay kysyi: 'Luuletko että he antaisivat minunkin pelata? Isä tiesi, että useimmat pojista eivät haluaisi Shayta joukkueeseensa. Mutta hän ymmärsi myös, että jos Shay saisi luvan pelata, se antaisi Shaylle myös suuresti kaivatun tunteen kuulumisesta joukkoon. Isä lähestyi yhtä kentällä olevista pojista ja kysyi, saisiko Shay tulla mukaan pelaamaan. Poika katsoi ympärilleen nähdäkseen, mitä mieltä hänen joukkuetoverinsa olivat, mutta kukaan ei sanonut mitään. Niinpä poika teki päätöksen itse ja sanoi: 'No, me olemme kuusi juoksua häviöllä ja menossa on kahdeksas sisävuoro. Shay voi kyllä tulla meidän joukkueeseemme, ja me yritämme saada hänet lyöntivuoroon yhdeksännellä sisävuorolla.'
Kahdeksannen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai muutaman juoksun lisää, mutta oli yhä kolme juoksua häviöllä. Yhdeksännen sisävuoron alussa Shay laittoi räpylän käteensä ja pelasi takakentällä. Vaikka yhtäkään palloa ei lentänyt siihen suuntaan, Shay oli ilmiselvästi onnessaan kun sai olla mukana kentällä ja hymyili suu korvissa isälleen, joka vilkutti hänelle kentän laidalta. Yhdeksännen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai taas juoksun. Nyt olisi ollut Shayn vuoro tulla lyömään, mutta pesillä oli ajolähtö. Antaisiko joukkue tosiaan Shaylle lyöntivuoron tässä tilanteessa, jolloin he varmasti menettäisivät mahdollisuutensa voittaa peli? Yllättävää kyllä, maila annettiin Shaylle. Kaikki tiesivät, että kunnon lyönti olisi mahdottomuus, sillä Shay ei osannut edes pidellä mailaa oikein, saati tähdätä palloon. Kuitenkin Shayn tullessa lyömään syöttäjä astui pari askelta lähemmäs syöttääkseen pallon Shaylle pehmeästi, niin että tämä saisi edes hipaistuksi palloa. Ensimmäisellä syötöllä Shay huitaisi mailalla kömpelösti ohi. Syöttäjä astui vielä pari askelta lähemmäksi ja heitti pallon pehmeästi Shayta kohti. Shay heilautti mailaa ja tällä kertaa osui palloon, joka töpsähti maahansyöttäjän lähelle. Syöttäjä poimi pallon maasta ja olisi helposti voinut heittää sen ykköspesälle, jolloin Shay olisi palanut ja peli olisi päättynyt siihen; mutta sen sijaan hän heittikin pallon korkeassa kaaressa kohti kentän oikeaa laitaa, kauas ykköspesän vahdin ulottumattomiin. Kaikki rupesivat huutamaan: 'Shay, juokse ykköspesälle! Juokse ykköspesälle!' Shay ei ollut ikinä eläessään juossut ykköspesälle. Silmät selällään ja säikähtäneenä hän nyt juoksi sinne maahan piirrettyä viivaa pitkin. Kaikki huusivat: 'Juokse kakkospesälle! Juokse kakkospesälle!' Shayn ehdittyä ykköspesälle kentän oikealla laidalla oleva pelaaja oli saanut pallon kiinni ja olisi voinut nyt heittää sen suoraan kakkospesälle, niin että olisi tullut palo; mutta hän ymmärsi, mitä syöttäjä oli ajanut takaa, ja heitti hänkin pallon korkeassa kaaressa kauas kolmospesän yli. Shay juoksi kohti kakkospesää ja hänen edellään olevat joukkuetoverit juoksivat kolmospesän kautta kotiin. Kun Shay pääsi kakkospesälle, siellä oleva vastapuolen pelaaja juoksi hänen luokseen, käänsi hänet kohti kolmospesän suuntaa ja huusi: 'Juokse kolmoselle!' Ja kun Shay kiersi kolmospesän, kaikki pojat molemmista joukkueista huusivat: Shay, juokse kotiin!' Shay juoksi kotipesään ja hänelle hurrattiin sankarina, joka oli lyönyt kotijuoksun ja saanut aikaan sen, että hänen joukkueensa voitti pelin.
'Tuona päivänä', sanoi isä hiljaisella äänellä kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan, 'pojat niistä molemmista joukkueista auttoivat tuomaan palasen jumalaista suunnitelmaa tähän maailmaan.
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Kauneutesi
11.4.2008 Neale Donald Walschilta tullut päivän mietelause:
Tänään ystäväni uskon että Jumala tahtoo sinun tietävän …
....että kauneus on monenlaisissa muodoissa – ja että ei ole mitään kauniimpaa muotoa kuin sinä …
Juuri tarkalleen sellaisena kuin olet tällä hetkellä, juuri nyt, muuttamatta mitään ... sinä olet kaunis. Kyllin kaunis salpaamaan Jumalan hengen.
Uskothan tämän, uskothan? Oh – sinun täytyy. Sinun täytyy. Kuinka minä voin uskoa omaan kauneuteeni, ellet sinä usko sinun kauneuteesi? Sinun on uskottava minua varten, minun vuokseni, ei itsesi ...
&&&&&&&
Neale Donald Walschin päivän mietelause on kaunis ja ilmaisee myöskin sitä, että minun tulee uskoa sinun vuoksesi, sinulle – sinun tulee uskoa minun vuokseni. Minun uskoni ja näkökykyni on sinulle - sinun näkökykysi on minulle. Meidän on muistettava toisillemme, toistemme takia - että meillä olisi voimaa löytää tiemme takaisin Kotiin. Uskomme niin kovasti että olemme lähteneet tai joutuneet pois Kotoa jossain vaiheessa ja meidän täytyy löytää takaisin. Totuus on, että emme ole lähteneet minnekään vaikka meistä tuntuisikin ja vaikka uskoisimme että olemme. Jumala/Koti on kaikkialla ja kaikessa. On meidän valintamme, valitsemmeko Kodin vain valitsemmeko sen, että olemme pois Kotoa, eksyneitä, erillään Jumalasta. Vaikka edellä kirjoitettu on kirjoitettu kuten se on, ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä jos et muista juuri nyt, minä muistan sinun kauneutesi ja se auttaa sinua muistamaan jonain päivänä ... ja me molemmat muistamme ja huomaamme toistenkin kauneuden ....
En ole täällä itseäni varten vaan kaikkia muita. Mitä ihmettä tuo nyt tarkoittaa?
Meistä jokainen on näyttämässä peiliä tai mallia toisillemme, toisille Jumalan Pojille ja Tytöille. Millaista peilikuvaa minä tahdon heijastaa toisille? Mitä tahdon tehdä toisille? Mitä tahdon antaa toisille? Ja toisaalta, olisihan meillä tosi tyhjää ja tylsää täällä yksin ja ainoana kauniina olentona, kuka meille kertoisi, että olemme kauniita, ellei meillä olisi toisiamme? Kuka meille kertoisi, että meitä rakastetaan, ellei meillä olisi toisiamme?
Mitä tai ketä ne toiset ovat? Siskot, veljet, vanhemmat, nuoremmat, naapurit, ystävät, vihamiehet, tuntemattomat, naapurimaiden kansalaiset, kaukaisten maiden kansalaiset, eläimet, kasvit, naapuriplaneetat ja niiden olennot .... Jumala. Lista jatkuisi kai vaikka kuinka kauas ja päättyisi lopultakin Henkeen, siihen, joka meitä kaikkia liikuttaa, ylläpitää, hengittää – myös minua. Sama henki hengittää minua, minussa kuin sinussa tai kenessä tai missä tahansa, muoto vain vaihtelee hiukan tai hiukan enemmän.
Tänään ystäväni uskon että Jumala tahtoo sinun tietävän …
....että kauneus on monenlaisissa muodoissa – ja että ei ole mitään kauniimpaa muotoa kuin sinä …
Juuri tarkalleen sellaisena kuin olet tällä hetkellä, juuri nyt, muuttamatta mitään ... sinä olet kaunis. Kyllin kaunis salpaamaan Jumalan hengen.
Uskothan tämän, uskothan? Oh – sinun täytyy. Sinun täytyy. Kuinka minä voin uskoa omaan kauneuteeni, ellet sinä usko sinun kauneuteesi? Sinun on uskottava minua varten, minun vuokseni, ei itsesi ...
&&&&&&&
Neale Donald Walschin päivän mietelause on kaunis ja ilmaisee myöskin sitä, että minun tulee uskoa sinun vuoksesi, sinulle – sinun tulee uskoa minun vuokseni. Minun uskoni ja näkökykyni on sinulle - sinun näkökykysi on minulle. Meidän on muistettava toisillemme, toistemme takia - että meillä olisi voimaa löytää tiemme takaisin Kotiin. Uskomme niin kovasti että olemme lähteneet tai joutuneet pois Kotoa jossain vaiheessa ja meidän täytyy löytää takaisin. Totuus on, että emme ole lähteneet minnekään vaikka meistä tuntuisikin ja vaikka uskoisimme että olemme. Jumala/Koti on kaikkialla ja kaikessa. On meidän valintamme, valitsemmeko Kodin vain valitsemmeko sen, että olemme pois Kotoa, eksyneitä, erillään Jumalasta. Vaikka edellä kirjoitettu on kirjoitettu kuten se on, ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä jos et muista juuri nyt, minä muistan sinun kauneutesi ja se auttaa sinua muistamaan jonain päivänä ... ja me molemmat muistamme ja huomaamme toistenkin kauneuden ....
En ole täällä itseäni varten vaan kaikkia muita. Mitä ihmettä tuo nyt tarkoittaa?
Meistä jokainen on näyttämässä peiliä tai mallia toisillemme, toisille Jumalan Pojille ja Tytöille. Millaista peilikuvaa minä tahdon heijastaa toisille? Mitä tahdon tehdä toisille? Mitä tahdon antaa toisille? Ja toisaalta, olisihan meillä tosi tyhjää ja tylsää täällä yksin ja ainoana kauniina olentona, kuka meille kertoisi, että olemme kauniita, ellei meillä olisi toisiamme? Kuka meille kertoisi, että meitä rakastetaan, ellei meillä olisi toisiamme?
Mitä tai ketä ne toiset ovat? Siskot, veljet, vanhemmat, nuoremmat, naapurit, ystävät, vihamiehet, tuntemattomat, naapurimaiden kansalaiset, kaukaisten maiden kansalaiset, eläimet, kasvit, naapuriplaneetat ja niiden olennot .... Jumala. Lista jatkuisi kai vaikka kuinka kauas ja päättyisi lopultakin Henkeen, siihen, joka meitä kaikkia liikuttaa, ylläpitää, hengittää – myös minua. Sama henki hengittää minua, minussa kuin sinussa tai kenessä tai missä tahansa, muoto vain vaihtelee hiukan tai hiukan enemmän.
Beauty in you
4/11/2008 quote from Neale Donald Walsch:
On this day of your life, dear friend, I believe God wants you to know...
....that beauty comes in many forms--and there is no form
more beautiful than you.
Just exactly as you are, this minute, right now, without
changing a thing...you are beautiful. Beautiful enough to
take God's breath away.
You do believe this, don't you? Oh, you must. You must.
How can I believe in my beauty if you don't believe in
yours? It's for me you must believe, not for you...
&&&&&&&
This quote above is beautiful and so true. We all have to believe for each others that we will have the strength to find our way Home. We believe so much that we have left from Home at some point and we need to find back. The truth is that we haven’t left anywhere although we perceive and believe that we have. God/Home is everywhere and in everything. Ours is the choice, whether we choose Home or we choose away from Home, apart from God. Even if this is written as it is there is no need for guilt if you don’t remember right now, I remember your beauty and that helps you remember one day… and one day we both will remember the beauty of others …
I am not just for myself here but for all the others. What on earth means that?
I think that every one of us here is offering a mirror or pattern for each other, for the other Sons and Daughters of God. What kind reflection do I want to project on others? What would I like to do to others? What would I like to give to others?
Well, what or who are those others? They are our sisters, brothers, elders, youngsters, neighbors, friends, enemies, unknown, other nations, animals, plants, neighbor planets and their creatures and I am one of those others … God. The list would continue until it would end finally and ultimately to the Spirit, God, who/which is moving us, which is breathing us, which has created us, which is eternal and eternally new and formless with countless forms, which is always in everything. He/She/It created just perfection. The same Spirit is breathing within us all even if the outer form will vary a little or a little more. (It is interesting how much there is paradoxes in the spiritual realm).
Do onto others what you would like to have been done onto you. That is an old advise and still so true. Following this advise will help us to find your way back Home and following this advise also helps us away from guilt, from fear.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)