Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomi siskoille ja veljille!
Oli kiva huomata, että täällä rapakon takanakin joku liputtelee. Meidän naapuriin muutti kesällä suomalaisperhe ja huomasin juuri, että heillä liehuu Suomen lippu sekä etu- että takapihalla. Kylläpäs lämmittää mieltä! Niin, miksikäs meillä ei ole Suomen lippua? Täytyy varmaankin hommata sellainen tulevaisuutta ajatellen.
Täkäläiset liputtaa omalla lipullaan joka päivä, ainakin joissakin taloissa.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
torstai 20. marraskuuta 2008
joulun odotusta ja kaikkea muutakin
Joulu on ihan kohta taas ovella. Uskomatonta millainen vauhti meillä on täällä menossa, aika kuluu kuin siivellä.
Monta asiaa on tapahtunut ihan lyhyessä ajassa. Olin opiskelemassa uudenlaista vyöhyketerapiaa, uudenlaista itselleni. Samoin aloitin psykologisen kehoterapian opettelun. Olin juuri ensimmäisessä modulissa. Kuinka ollakaan sain massiivisen flunssan tuomisiksi. Puhdistusta... sitähän tässä kyllä tarvitaan, vaikka ei tämä nyt niin mukavalta tunnukaan juuri tällä hetkellä, kun päässä pörrää ja on lämpöä ja yskittää. Tämä menee ohi nopeasti kuitenkin, kuten kaikki muukin.
Sisäistä työtä on tehtävänä ja oman voiman löytymistä entistä syvemmin, sekin tuntuu haastavalta, mutta antoisalta. On hyvä sukeltaa ja vain olla tuntojensa kanssa, arvostelematta, koettamatta muuttaa niitä, vain antaa niiden olla ja olla niiden kanssa.
Opettaja Robert kutsuu "juice" of life, elämän mehua, kirjoa elämään. Meidän nykyisessä yhteiskunnassa ei saa tuntea mitään, fyysisesti tai tunnetasolla. Jos on voimakkaita tuntemuksia ja kokee siitä epämukavuutta, pitää heti ottaa lääke, joka turruttaa. En ole kyllä tähänkään asti niin tehnyt, mutta toki väistellyt tuntemuksiani erilaisin keinoin. Nyt on lupa ja mahdollisuus mennä syvälle ja sukeltaa sieltä vahvistuneena. Tarkoitus on katsoa varjojani silmään ja hyväksyä ne osaksi tätä ihmiselämää, antaa niiden muuntua ajallaan voimavaraksi.
Nyt kuitenkin lienee parasta mennä lepäämään, puhdistus ilmiö kehossani pistää pään pörräämään entistä enemmän. Hyvä, hyvä! Kohta tästä noustaan taas korkeammalle ja pysytään silti tukevasti maan pinnalla.
Monta asiaa on tapahtunut ihan lyhyessä ajassa. Olin opiskelemassa uudenlaista vyöhyketerapiaa, uudenlaista itselleni. Samoin aloitin psykologisen kehoterapian opettelun. Olin juuri ensimmäisessä modulissa. Kuinka ollakaan sain massiivisen flunssan tuomisiksi. Puhdistusta... sitähän tässä kyllä tarvitaan, vaikka ei tämä nyt niin mukavalta tunnukaan juuri tällä hetkellä, kun päässä pörrää ja on lämpöä ja yskittää. Tämä menee ohi nopeasti kuitenkin, kuten kaikki muukin.
Sisäistä työtä on tehtävänä ja oman voiman löytymistä entistä syvemmin, sekin tuntuu haastavalta, mutta antoisalta. On hyvä sukeltaa ja vain olla tuntojensa kanssa, arvostelematta, koettamatta muuttaa niitä, vain antaa niiden olla ja olla niiden kanssa.
Opettaja Robert kutsuu "juice" of life, elämän mehua, kirjoa elämään. Meidän nykyisessä yhteiskunnassa ei saa tuntea mitään, fyysisesti tai tunnetasolla. Jos on voimakkaita tuntemuksia ja kokee siitä epämukavuutta, pitää heti ottaa lääke, joka turruttaa. En ole kyllä tähänkään asti niin tehnyt, mutta toki väistellyt tuntemuksiani erilaisin keinoin. Nyt on lupa ja mahdollisuus mennä syvälle ja sukeltaa sieltä vahvistuneena. Tarkoitus on katsoa varjojani silmään ja hyväksyä ne osaksi tätä ihmiselämää, antaa niiden muuntua ajallaan voimavaraksi.
Nyt kuitenkin lienee parasta mennä lepäämään, puhdistus ilmiö kehossani pistää pään pörräämään entistä enemmän. Hyvä, hyvä! Kohta tästä noustaan taas korkeammalle ja pysytään silti tukevasti maan pinnalla.
torstai 6. marraskuuta 2008
syksyn satoa
Taas on vierähtänyt tovi, kun viimeksi kirjoittelin.
Olen tyydyttänyt opiskelun nälkääni viimeiset viikot ja ruokahalu vaan kasvaa.
Opiskelin Natural Medicine koulussa vähän lisää vyöhyketerapiaa ja koko ajan lisää äänellä parantamista. Oikeastaan tuo äänellä parantaminen keskittyy parhaillaan ihan vain äänen käytön oppimiseen ja yliäänten löytymiseen ja vahvistumiseen.
Reflexologiassa tuli mukaan Eteeriset öljyt ja yhä selkeämpi energian ja intuition käyttö. Farida, opettajamme, oli aivan kertakaikkisen upea ohjaaja. www.purehealth.com sivustolta löytyy hänen kolme kouluaan.
Nyt olen ahertanut harjoitushoitojen kimpussa ja päivät sujuvat mahdottoman nopeaan.
Kohta on joulu käsillä ja matkaan Suomeen. Suomessa odottaa jo joitakin hoitoja ja kurssi toteutumistaan.
Mihin tämä syksy onkaan hurahtanut? En liene ainoa, joka ihmettelee ajan kulumista. Tuntuu, että kaikki todellakin tapahtuu nyt, juuri nyt. Huomista ja eilistä on yhä vaikeampi erotella tästä hetkestä. Siihenhän kai tässä pyritäänkin.
Yhä selkeämmäksi käy myös ajatus ja ymmärrys visualisoinnin ja sanan voimasta. Miten pistän sanani ulos, tai ennen sitä ajatukseni mielessäni. Mitä haluan elämässäni tapahtuvan jokaisessa nyt-hetkessä?
Oih ja voih, kun onkin joskus haastavaa pysyä siinä mitä tahdon elämääni ja niin helppoa luiskahtaa ajattelemaan sitä, mitä en tahdo. Ja koko ajan tiedän, että se mitä ajattelen, sanon, kuvittelen on hetken päästä todellisuutta.
Nyt ajattelemaan, kuvittelemaan ja puhumaan kaikkea sitä ihanaa ja hyvää mitä aion olla ja tehdä hetken päästä - nyt.
Kuulin juuri eilen aamulla, että Barak Obama oli alkanut intensiivisen affirmaatio ja visualisointi harjoittelun n. vuosi sitten. Siis ajatus siitä että hän on USA:n uusi presidentti ja saa aikaan hyvän muutoksen tässä maassa.
Lieneepi hyvä esimerkki meille kaikille.
Kyllä on todellakin muutoksen aika käsillä, kun amerikkalaiset valitsivat tummaihoisen kansan johtajan. Jee!
Olen tyydyttänyt opiskelun nälkääni viimeiset viikot ja ruokahalu vaan kasvaa.
Opiskelin Natural Medicine koulussa vähän lisää vyöhyketerapiaa ja koko ajan lisää äänellä parantamista. Oikeastaan tuo äänellä parantaminen keskittyy parhaillaan ihan vain äänen käytön oppimiseen ja yliäänten löytymiseen ja vahvistumiseen.
Reflexologiassa tuli mukaan Eteeriset öljyt ja yhä selkeämpi energian ja intuition käyttö. Farida, opettajamme, oli aivan kertakaikkisen upea ohjaaja. www.purehealth.com sivustolta löytyy hänen kolme kouluaan.
Nyt olen ahertanut harjoitushoitojen kimpussa ja päivät sujuvat mahdottoman nopeaan.
Kohta on joulu käsillä ja matkaan Suomeen. Suomessa odottaa jo joitakin hoitoja ja kurssi toteutumistaan.
Mihin tämä syksy onkaan hurahtanut? En liene ainoa, joka ihmettelee ajan kulumista. Tuntuu, että kaikki todellakin tapahtuu nyt, juuri nyt. Huomista ja eilistä on yhä vaikeampi erotella tästä hetkestä. Siihenhän kai tässä pyritäänkin.
Yhä selkeämmäksi käy myös ajatus ja ymmärrys visualisoinnin ja sanan voimasta. Miten pistän sanani ulos, tai ennen sitä ajatukseni mielessäni. Mitä haluan elämässäni tapahtuvan jokaisessa nyt-hetkessä?
Oih ja voih, kun onkin joskus haastavaa pysyä siinä mitä tahdon elämääni ja niin helppoa luiskahtaa ajattelemaan sitä, mitä en tahdo. Ja koko ajan tiedän, että se mitä ajattelen, sanon, kuvittelen on hetken päästä todellisuutta.
Nyt ajattelemaan, kuvittelemaan ja puhumaan kaikkea sitä ihanaa ja hyvää mitä aion olla ja tehdä hetken päästä - nyt.
Kuulin juuri eilen aamulla, että Barak Obama oli alkanut intensiivisen affirmaatio ja visualisointi harjoittelun n. vuosi sitten. Siis ajatus siitä että hän on USA:n uusi presidentti ja saa aikaan hyvän muutoksen tässä maassa.
Lieneepi hyvä esimerkki meille kaikille.
Kyllä on todellakin muutoksen aika käsillä, kun amerikkalaiset valitsivat tummaihoisen kansan johtajan. Jee!
perjantai 19. syyskuuta 2008
Intuitio askarruttaa
kesä edelleen jatkuu Coloradossa, vaikkakin jo vaihtelevin säätiloin.
Enpäs ole kirjotellut pitkään aikaan, ei ole vaan kirjoituttanut. Se on vähän sama kuin nälkä tai jano, jos janottaa pitää juoda, jos kirjoituttaa pitää kirjoittaa, en osaa sitä käskeä tai kytkeä tahdosta päälle vaan kirjoitteleminen lähtee liikkeelle jostain impulssista.
Tällä kertaa impulssin antoi monen asian yhteissumma ja kirjoottelen aiheesta intuitio (ja järki). Hyvä vai huono yhdistelmä? Hyvä kysymys ainakin.
Itse olen ollut hyvin intuitiivinen koko ikäni, välillä sen piilottaen ja hukuttaen, kuten parina viime vuotena hyvin tehokkaasti. Aloin kuuntelemaan liikaa järkeilyjä ja rakenteita ja suunnitelmallisuutta jne. Kaikki sinänsä hyviä apureita, vaan ei niitä isännäksi minun kohdallani voi päästää tai asettaa. Siinä sitten ihmetelen, mikä on kun ei oikein mikään virtaa. Olen alkutaipaleella taas kerran hapuilemaan takaisin siihen, mikä minulla toimii parhaiten; oman intuition mukaan ja opastuksella toimimiseen. Se on vähän kuin eläimen vainu, haistelee, tunnustelee ilmaa ja löytää hajujäljen suunnasta, mihin täytyy mennä ja löytää oma ratkaisu asioille, yleensäkin hyvin spontaanisti eläminen. Se toki ei sulje pois tietynlaista suuntaviivojen tekemistä ja päämäärän asettamista, intuitiivisuus vaan on se menetelmä, jolla minun on niihin edettävä. Päämäärä on se, mitä rakastan tehdä, missä tahdon olla nyt - 5 vuoden päästä ...
On vaikea hyväksyä omaa ja toisten erilaisuutta: Miksi asiat eivät toimi kaikilla samalla tavalla? Miksi toinen onnistuu parhaiten keräämällä tietoa, analysoimalla, laskelmoimalla, suunnitelemalla ja toinen taas juuri päinvastoin, täysin intuitioonsa ja hetkeen luottaen? Niin se vaan on ja eikä siinä kaikki, tuohon välimaastoon osuu iso kasa erilaisia yhdistelmiä eri tavoista ja nekin ovat yhtä oikein.
Meidän perheessä taitaa olla molemmat ääripäät ja joku siltä väliltä, joten sekameteli soppahan tämä =^).
Tämä koko juttu ja sen oivaltaminen ja sisäistäminen lähti taas monen mutkan kautta liikkeelle, lopulta huipentuen siihen, että tein eilen Career MO testin, eli suomeksi sanottuna uratestin, joka pohjautuu siihen, mitkä ovat parhaat metodit minun tekemisilleni, minun taidoillani. Sieltähän se tuli taas kerran oikein mustaa valkoisella lyhyesti sanottuna: intuitio, luovat ratkaisut, luovat aikataulut, ei kahta kertaa samaa tapaa, uusia asioita ja tapoja etsien, jopa niin pitkälle, että kun kaikki muu ja muut jo ovat koettaneet ratkaista jonkun ongelman ja epäonnistuneet, intuitiivinen ja uusien, kaavoihin kangistumattomien ajatusmallieni avulla minä voisin astua kuvaan ja yksinkertaistaa sekä ratkaista ongelman. No joo, hienosti sanottu, toki siinä voipi silti olla haastetta ja uusien tapojen ja ajatusmallien vastaanottaminenhan on tunnetusti pelottavaa monelle...
Meitä intuitiivikkoja on varmasti maailma pullollaan, kuka kuulee enemmän kuka vähemmän, kuka mitenkin on onnistunut joko säilyttämään ja lisäämään tai sitten vähentämään ja lähes hukuttamaan oman sisäisen äänensä ja opastuksensa, intuitionsa - järjen äänellä.
Intuitiota ja sen kuulemista tai tuntemista voi lisätä monin avuin. Intuitio, sydämen ääni ...
Siitä miten sitä voi auttaa, en nyt juuri kirjoita enempää, asiasta on kursseja ympäri Suomea ja maailmaa. Jokaiselle löytyy oikea tapa ja apu ihan varmasti. Tai ehkä kirjoitan jotain myöhemmin ... jos kirjoituttaa =^).
Suuri asia intuition herättämisessä ja voimistamisessa on itsensä ja varjojensa kanssa työskentely, pelkojen, vanhojen kaavojen tunnistaminen, kohtaaminen ja muuntaminen.
Annetaan jokaisen toimia sillä tavalla ja niitä apuja käyttäen, kuin on itsekenellekin parasta ja paras tapa, jollekin järki ja analysointi, jollekin joku muu tapa. Se lisää elämän kirjoa ja toiminnallisuutta ja elämän jatkumista ja kehittymistä täällä fyysisessä maailmassa.
Enpäs ole kirjotellut pitkään aikaan, ei ole vaan kirjoituttanut. Se on vähän sama kuin nälkä tai jano, jos janottaa pitää juoda, jos kirjoituttaa pitää kirjoittaa, en osaa sitä käskeä tai kytkeä tahdosta päälle vaan kirjoitteleminen lähtee liikkeelle jostain impulssista.
Tällä kertaa impulssin antoi monen asian yhteissumma ja kirjoottelen aiheesta intuitio (ja järki). Hyvä vai huono yhdistelmä? Hyvä kysymys ainakin.
Itse olen ollut hyvin intuitiivinen koko ikäni, välillä sen piilottaen ja hukuttaen, kuten parina viime vuotena hyvin tehokkaasti. Aloin kuuntelemaan liikaa järkeilyjä ja rakenteita ja suunnitelmallisuutta jne. Kaikki sinänsä hyviä apureita, vaan ei niitä isännäksi minun kohdallani voi päästää tai asettaa. Siinä sitten ihmetelen, mikä on kun ei oikein mikään virtaa. Olen alkutaipaleella taas kerran hapuilemaan takaisin siihen, mikä minulla toimii parhaiten; oman intuition mukaan ja opastuksella toimimiseen. Se on vähän kuin eläimen vainu, haistelee, tunnustelee ilmaa ja löytää hajujäljen suunnasta, mihin täytyy mennä ja löytää oma ratkaisu asioille, yleensäkin hyvin spontaanisti eläminen. Se toki ei sulje pois tietynlaista suuntaviivojen tekemistä ja päämäärän asettamista, intuitiivisuus vaan on se menetelmä, jolla minun on niihin edettävä. Päämäärä on se, mitä rakastan tehdä, missä tahdon olla nyt - 5 vuoden päästä ...
On vaikea hyväksyä omaa ja toisten erilaisuutta: Miksi asiat eivät toimi kaikilla samalla tavalla? Miksi toinen onnistuu parhaiten keräämällä tietoa, analysoimalla, laskelmoimalla, suunnitelemalla ja toinen taas juuri päinvastoin, täysin intuitioonsa ja hetkeen luottaen? Niin se vaan on ja eikä siinä kaikki, tuohon välimaastoon osuu iso kasa erilaisia yhdistelmiä eri tavoista ja nekin ovat yhtä oikein.
Meidän perheessä taitaa olla molemmat ääripäät ja joku siltä väliltä, joten sekameteli soppahan tämä =^).
Tämä koko juttu ja sen oivaltaminen ja sisäistäminen lähti taas monen mutkan kautta liikkeelle, lopulta huipentuen siihen, että tein eilen Career MO testin, eli suomeksi sanottuna uratestin, joka pohjautuu siihen, mitkä ovat parhaat metodit minun tekemisilleni, minun taidoillani. Sieltähän se tuli taas kerran oikein mustaa valkoisella lyhyesti sanottuna: intuitio, luovat ratkaisut, luovat aikataulut, ei kahta kertaa samaa tapaa, uusia asioita ja tapoja etsien, jopa niin pitkälle, että kun kaikki muu ja muut jo ovat koettaneet ratkaista jonkun ongelman ja epäonnistuneet, intuitiivinen ja uusien, kaavoihin kangistumattomien ajatusmallieni avulla minä voisin astua kuvaan ja yksinkertaistaa sekä ratkaista ongelman. No joo, hienosti sanottu, toki siinä voipi silti olla haastetta ja uusien tapojen ja ajatusmallien vastaanottaminenhan on tunnetusti pelottavaa monelle...
Meitä intuitiivikkoja on varmasti maailma pullollaan, kuka kuulee enemmän kuka vähemmän, kuka mitenkin on onnistunut joko säilyttämään ja lisäämään tai sitten vähentämään ja lähes hukuttamaan oman sisäisen äänensä ja opastuksensa, intuitionsa - järjen äänellä.
Intuitiota ja sen kuulemista tai tuntemista voi lisätä monin avuin. Intuitio, sydämen ääni ...
Siitä miten sitä voi auttaa, en nyt juuri kirjoita enempää, asiasta on kursseja ympäri Suomea ja maailmaa. Jokaiselle löytyy oikea tapa ja apu ihan varmasti. Tai ehkä kirjoitan jotain myöhemmin ... jos kirjoituttaa =^).
Suuri asia intuition herättämisessä ja voimistamisessa on itsensä ja varjojensa kanssa työskentely, pelkojen, vanhojen kaavojen tunnistaminen, kohtaaminen ja muuntaminen.
Annetaan jokaisen toimia sillä tavalla ja niitä apuja käyttäen, kuin on itsekenellekin parasta ja paras tapa, jollekin järki ja analysointi, jollekin joku muu tapa. Se lisää elämän kirjoa ja toiminnallisuutta ja elämän jatkumista ja kehittymistä täällä fyysisessä maailmassa.
lauantai 30. elokuuta 2008
Kesä jatkuu
Coloradossa kesä jatkuu edelleen, vaikka syyskuu alkamaisillaan. Lämmintä on riittänyt ihan mukavasti ja aurinkoa, jota Suomen kesässä kaipasin niin kovin.
Nyt kaipailen poikaani ja ystäviäni Suomesta. Vaikka yhteys hengen teitse pelaakin, silti ihmisenä fyysinen läheisyys ja tapaaminen on tärkeää, halaukset, juttelut, naurut...
Paluu tähän kulttuuriin ja ympäristöön oli näennäisesti helpompi tai sujuvampi, silti tuli viikon pudotus ja olin viittä vaille pakkaamassa tavarani ja palaamassa Suomeen. Sitten alkoi taas valoa pilkottaa täällä olemiseen. Kummallinen tämä ihmisen mieli, kuinka se heittelehtii ja sitten Itse sitä tarkkailee vähän kuin sivusta katsojana.
Kuulin myöhemmin, että juuri haasteellisen viikon alussa oli eräs pitkäaikainen työtoverini poistunut ihmistasolta. Mietin, että noinkohan siinä tuli taas kerran käytyä läpi hänen perheensä tunnelmia, jotka tietysti sitten sekoittuivat omiini ja kärpäsestä kasvoi härkänen.
On hyvä olla herkkä, joskus se on kyllä hiukkasen rankkaa, kun ei vieläkään ole taitoa kertynyt kyllin siihen, että osaisi erottaa hetimiten ylimääräiset painolastit pois. Kuinkahan sitä pitääkin niin kovin harjoitella käytännön tasolla? Tietää teorian ja on jo tullut harjoiteltuakin ja jopa silloin tällöin onnistuukin myös käytännössä, kuvittelee, että nyt tämä on joltisenkin hallinnassa ja yhtäkkiä huomaa, että on polvillaan asioiden edessä. Selviäähän siitä jaloilleen tietysti hetken päästä.
Hyvin sen vain huomaa, että käytännössä eläen nämä asiat punnitaan. Käytännön tasolla tietojen ja taitojen todeksi eläminen vasta osoittaa, missä oikeasti menen. Karsii turhaa ylpistelyä! Hyvä niin.
Muistuttaa hienosti siitä, että vaikka kaikki on yhtä ja olen yksi kaiken kanssa, yksin en tee mitään ja sitten taas ilman omaa osallistumistani, mikään ei etene tai mitään ei tapahdu tällä yksilöllisellä tasolla tai olen tuulten vietävänä.
Elämä tapahtuu niin minun kuin meidän kaikkien kautta, joten osallistuminen elämän prosessiin aktiivisesti on tarpeellista ja mieli ja sydän avoimena on hyvä edetä.
Jatkan elokuun viimeistä lauantai aamua ja suuntaan Boulderiin Boulder Creek festivaaleille ja maalaismarkkinoille. Maalaismarkkinoilla on kiva tunnelma ja mukavia ihmisiä.
Nyt kaipailen poikaani ja ystäviäni Suomesta. Vaikka yhteys hengen teitse pelaakin, silti ihmisenä fyysinen läheisyys ja tapaaminen on tärkeää, halaukset, juttelut, naurut...
Paluu tähän kulttuuriin ja ympäristöön oli näennäisesti helpompi tai sujuvampi, silti tuli viikon pudotus ja olin viittä vaille pakkaamassa tavarani ja palaamassa Suomeen. Sitten alkoi taas valoa pilkottaa täällä olemiseen. Kummallinen tämä ihmisen mieli, kuinka se heittelehtii ja sitten Itse sitä tarkkailee vähän kuin sivusta katsojana.
Kuulin myöhemmin, että juuri haasteellisen viikon alussa oli eräs pitkäaikainen työtoverini poistunut ihmistasolta. Mietin, että noinkohan siinä tuli taas kerran käytyä läpi hänen perheensä tunnelmia, jotka tietysti sitten sekoittuivat omiini ja kärpäsestä kasvoi härkänen.
On hyvä olla herkkä, joskus se on kyllä hiukkasen rankkaa, kun ei vieläkään ole taitoa kertynyt kyllin siihen, että osaisi erottaa hetimiten ylimääräiset painolastit pois. Kuinkahan sitä pitääkin niin kovin harjoitella käytännön tasolla? Tietää teorian ja on jo tullut harjoiteltuakin ja jopa silloin tällöin onnistuukin myös käytännössä, kuvittelee, että nyt tämä on joltisenkin hallinnassa ja yhtäkkiä huomaa, että on polvillaan asioiden edessä. Selviäähän siitä jaloilleen tietysti hetken päästä.
Hyvin sen vain huomaa, että käytännössä eläen nämä asiat punnitaan. Käytännön tasolla tietojen ja taitojen todeksi eläminen vasta osoittaa, missä oikeasti menen. Karsii turhaa ylpistelyä! Hyvä niin.
Muistuttaa hienosti siitä, että vaikka kaikki on yhtä ja olen yksi kaiken kanssa, yksin en tee mitään ja sitten taas ilman omaa osallistumistani, mikään ei etene tai mitään ei tapahdu tällä yksilöllisellä tasolla tai olen tuulten vietävänä.
Elämä tapahtuu niin minun kuin meidän kaikkien kautta, joten osallistuminen elämän prosessiin aktiivisesti on tarpeellista ja mieli ja sydän avoimena on hyvä edetä.
Jatkan elokuun viimeistä lauantai aamua ja suuntaan Boulderiin Boulder Creek festivaaleille ja maalaismarkkinoille. Maalaismarkkinoilla on kiva tunnelma ja mukavia ihmisiä.
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Sunnuntai aamun mietteitä
On se sitten hassua, kuinka asiat etenevät ja millaisella vauhdilla. Viimeksi kun kirjoitin jotain oli kevättä, nyt on jo syksy ovella.
Matkasin kesäksi Suomeen, olin siellä pari kuukautta, kesä-heinäkuun. Oli aivan ihanaa tavata perhettäni, poikaani, ystäviäni. Kesää muistellessa sieltä löytyy niin monia jalokiviä. Kuinka ihastuttavia kohtaamisia kesän aikana olikaan ja kuinka kaunista Suomessa on kesällä, vaikka tänä kesänä kyllä satoikin ja oli pilvistä suuren osan ajasta. Suomessa on hiljaisuus edelleen jäljellä, useimmissa ihmisissä ja luonnossa. Hiljaisuus on tärkeää, että voi kuulla sisäisyyttään, kaikkeutta.
Paluuni Coloradoon oli hiukan helpompi kuin aiemmin. Minusta on jo energeettinen jälki täällä ja olen jotenkin jo sovittautunut ravintoon ja kulttuuriin, silti olen edelleen suomalainen mitä suurimmassa määrin. Ystäväni antoi lahjaksi suomen lippu tarrat, jotka liimasin täkäläiseen autooni, olen ylpeä ja toisaalta nöyrä suomalaisista juuristani. Voiko olla nöyrästi ylpeä? hassu ajatus.
Nyt toivon ohjautuvani yhä enemmän paikkoihin ja ympyröihin, jossa voin toteuttaa Jumalan minulle antamaa lahjaa, kykyäni parantaa ja auttaa, toimia Hänen hyvänsä, rakkautensa jakajana täälläkin, toki Suomessakin.
Toimin vuosia Enkelten kanssa tietoisesti, suljin heidät kuitenkin pois tai pienemmälle mielessäni ja kentässäni pari vuotta sitten löytääkseni itseni uudella tavalla. Nyt olen taas kutsunut Enkeleitä ja Pyhiä ja he ovat vastanneet. Kuinka ihanasti he ovatkaan vastanneet: uusia värejä, uusia ääniä, uusia asioita, uusi aikakausi elämässäni on alkanut. Näen heidän avullaan entistä enemmän ja paremmin kauneuden kaikessa ja he auttavat elämän koulun tarjoamissa haasteissa selviämisessä. Se on kaunista!
Kiitos kaikille sekä Maan että Taivaan Enkeleille kaikista lahjoista joita olen kohdannut ja kohtaan joka päivä, joka hetki!
Matkasin kesäksi Suomeen, olin siellä pari kuukautta, kesä-heinäkuun. Oli aivan ihanaa tavata perhettäni, poikaani, ystäviäni. Kesää muistellessa sieltä löytyy niin monia jalokiviä. Kuinka ihastuttavia kohtaamisia kesän aikana olikaan ja kuinka kaunista Suomessa on kesällä, vaikka tänä kesänä kyllä satoikin ja oli pilvistä suuren osan ajasta. Suomessa on hiljaisuus edelleen jäljellä, useimmissa ihmisissä ja luonnossa. Hiljaisuus on tärkeää, että voi kuulla sisäisyyttään, kaikkeutta.
Paluuni Coloradoon oli hiukan helpompi kuin aiemmin. Minusta on jo energeettinen jälki täällä ja olen jotenkin jo sovittautunut ravintoon ja kulttuuriin, silti olen edelleen suomalainen mitä suurimmassa määrin. Ystäväni antoi lahjaksi suomen lippu tarrat, jotka liimasin täkäläiseen autooni, olen ylpeä ja toisaalta nöyrä suomalaisista juuristani. Voiko olla nöyrästi ylpeä? hassu ajatus.
Nyt toivon ohjautuvani yhä enemmän paikkoihin ja ympyröihin, jossa voin toteuttaa Jumalan minulle antamaa lahjaa, kykyäni parantaa ja auttaa, toimia Hänen hyvänsä, rakkautensa jakajana täälläkin, toki Suomessakin.
Toimin vuosia Enkelten kanssa tietoisesti, suljin heidät kuitenkin pois tai pienemmälle mielessäni ja kentässäni pari vuotta sitten löytääkseni itseni uudella tavalla. Nyt olen taas kutsunut Enkeleitä ja Pyhiä ja he ovat vastanneet. Kuinka ihanasti he ovatkaan vastanneet: uusia värejä, uusia ääniä, uusia asioita, uusi aikakausi elämässäni on alkanut. Näen heidän avullaan entistä enemmän ja paremmin kauneuden kaikessa ja he auttavat elämän koulun tarjoamissa haasteissa selviämisessä. Se on kaunista!
Kiitos kaikille sekä Maan että Taivaan Enkeleille kaikista lahjoista joita olen kohdannut ja kohtaan joka päivä, joka hetki!
It has been a while since I have written here anything
Interesting how and how fast things are going and happening. Last time I wrote here was last spring and now is a fall already, it is a sunday morning in the middle of August.
It seems to be so that there is a time to write and then not write.
I was traveling in Finland a couple of months during the summer and met my family, my son and dear friends. It was so rewarding summer out there in Finland even if it was raining and cloudy all the time. Time with my parents in Eastern Finland at first and then the rest of the journey in Tampere was so precious. I have so wonderful friends there and I am so happy that I met so many of them/You during the summer.
Reflecting to those memories of my visit there I find there so many jewels and I thank my family and friends, my Earth Angels for them.
Return back to US was easier this time. Still have had some turmoil in my little me, in my mind and emotions. This time there was a some kind of energetic track of me already and I've got some wonderful friends here too.
Now I am looking forward to get more work in the area of my passion, the healing arts. It feels so good to share the good that God is offering to me, all that energy, that love and joy, compassion.
Angels are so close again as they were for so many years earlier. I kind of shut them down or off at some point for a few years ago that I would find myself in a new way. Well it has been interesting time. Now I have been calling the Angels and the Saints again and they have answered. Their answer is so clear and beautiful: new colors, new sounds, new things and new era in my life and I notice a new beauty in everything. Wow!
I thank you dear Angels of Earth and Heaven in this Life!
It seems to be so that there is a time to write and then not write.
I was traveling in Finland a couple of months during the summer and met my family, my son and dear friends. It was so rewarding summer out there in Finland even if it was raining and cloudy all the time. Time with my parents in Eastern Finland at first and then the rest of the journey in Tampere was so precious. I have so wonderful friends there and I am so happy that I met so many of them/You during the summer.
Reflecting to those memories of my visit there I find there so many jewels and I thank my family and friends, my Earth Angels for them.
Return back to US was easier this time. Still have had some turmoil in my little me, in my mind and emotions. This time there was a some kind of energetic track of me already and I've got some wonderful friends here too.
Now I am looking forward to get more work in the area of my passion, the healing arts. It feels so good to share the good that God is offering to me, all that energy, that love and joy, compassion.
Angels are so close again as they were for so many years earlier. I kind of shut them down or off at some point for a few years ago that I would find myself in a new way. Well it has been interesting time. Now I have been calling the Angels and the Saints again and they have answered. Their answer is so clear and beautiful: new colors, new sounds, new things and new era in my life and I notice a new beauty in everything. Wow!
I thank you dear Angels of Earth and Heaven in this Life!
lauantai 19. huhtikuuta 2008
Tekeminen ja kuunteleminen
Kesä on melkein valmis, vaikka lunta satoikin muutama päivä sitten. Täällä lumi hassusti melkein haihtuu parhaina päivinä, kun aurinko porottaa niin lämpöisesti päivä aikaan, lumi ei ehdi edes sulaa. Nyt on todella lämmintä taas ja ruoho vihertää jo monin paikoin ja useat puut ja kukat kukkivat. On mielenkiintoista seurata vuodenaikojen muuttumista ja vaihtumista.
Tämän aamun mietelauseista osui silmiini sellainen, että on parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin olla tekemättä mitään virheettömästi. Tosi on. Jos en tee mitään, en myöskään saa aikaan mitään. En anna mahdollisuutta maailmankaikkeudelle toteutua kauttani.
Toisaalta jos en tee mitään väkisin, silloin kuuntelen mitä maailmankaikkeus haluaa kauttani toteutuvan.
Missä siis on kultainen keskitie? Milloin teen jotain ja milloin vain kuuntelen?
Voisiko vastaus olla, että teen silloin kun tunnen impulssin tekemiseen ja teen parhaani siinä mitä ikinä teenkin. Mistä tiedän, mikä on se minun impulssini ja mikä on oikeanlainen impulssi? Hmm ... Jos olen tekemättä mitään, miltä se minusta tuntuu? Jos taas teen jotain, vaikka siistin kotiani, lähden kävelylle, teen töitäni, mitä ne ikinä ovatkaan, miltä se tuntuu. Tekemisessäkin ja tekemisen keskellä voin harjoittaa kuuntelemista, kuunnella itseäni - miltä minusta tuntuu kun teen tätä? Haluanko olla tässä tekemässä tätä vai onko minulla kiireen tunne johonkin toiseen? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Mitä näen siinä missä olen ja teen? Haluanko tehdä jotain arvokkaampaa? Haluanko tehdä jotain muuta, siksi että minut tunnettaisiin ja saisin kiitosta vai haluanko tehdä jotain muuta, siksi että se toteuttaa ja täyttää minun elämän tarkoitustani paremmin? Vai onko minun hyvä näin, tekemässä juuri tätä mitä juuri nyt teen?
Kuunnellessani, tunnustellessani harjoitan ainakin kahdenlaista tietoisuuden avautumista: opin erottamaan Itseni tekemisistäni, suorittamisistani, koska silloin kun kuuntelen en voi identifioitua, personoitua, yksilöityä, samastua tekemiseni kanssa. Tarkkaillessani huomaan, että olen jotakin muuta kuin se mitä teen ja luulen olevani.
Tarkkaillessani alan oppia myös sitä, mikä on minun tieni ja tehtäviäni, ja jos en vielä heti huomaa omaa tehtävääni ja tietäni, voin ainakin löytää sen, mikä ei tunnu itselleni omalta. Useinkaan emme löydä omaa alaamme ja osaamistamme heti suoraan vaan sen kautta että karsimme pois sitä, mikä ei tunnu omalta ja oikealta itselle. Toisaalta on niinkin, että se mikä tuntuu helpoimmalta tekemiseltä itselle, ei ole aina paras ratkaisu. Meidän on tarkoitus joko palvella tai kasvaa kaikessa mitä teemme - tai no, tietysti molempia, joskus yhtäaikaa joskus erikseen. On hyvä astua oman mukavuusrajan yli ja ohi, se on hyvin kasvattavaa.
On hyvä myös muistaa, että mikään tekeminen ja tila ei ole lopullista, loppu elämäksi. Elämä on evoluutiota, kehitysteoria pitää paikkansa, elämäni muuntuu, tilanteet muuntuvat uusiksi ja tehtävät sen mukaan, myös se mikä tuntuu hyvältä muuntuu, se mikä on oikein milloinkin muuntuu ajan kuluessa ja kehitykseni edistyessä. Pysähtyneisyyttä ei oikeastaan voi olla olemassa, sillä maailmankaikkeudessa kaikki liikkuu, värähtelee, hajoaa ja kokoontuu taas uudelleen. Samoin meidän elämässämmekin, olemuksessammekin kaikki muuttuu, muuntuu kaiken aikaa. Elämän edelletys katoaa, jos kaikki pysähtyy.
Niinpä meidän tehtäväkenttämmekin vaihtelee eri aikoina ja voimme olla ihan tyytyväisiä siihen että niin on. Meidän ei tarvitse olla samassa työpaikassa koulusta eläkkeelle, meidän ei tarvitse pitää samoista asioista syntymästä hautaan. Kehityksemme ja tietoisuuden avautumisen myötä kaikki mitä elämässämme on voi muuttua ja muuttuu.
Nyt kuitenkin lienee aika minun lähteä tekemään sitä mitä tekemisiä minulla tänään onkaan.
Kaunista päivää meille kaikille
Tämän aamun mietelauseista osui silmiini sellainen, että on parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin olla tekemättä mitään virheettömästi. Tosi on. Jos en tee mitään, en myöskään saa aikaan mitään. En anna mahdollisuutta maailmankaikkeudelle toteutua kauttani.
Toisaalta jos en tee mitään väkisin, silloin kuuntelen mitä maailmankaikkeus haluaa kauttani toteutuvan.
Missä siis on kultainen keskitie? Milloin teen jotain ja milloin vain kuuntelen?
Voisiko vastaus olla, että teen silloin kun tunnen impulssin tekemiseen ja teen parhaani siinä mitä ikinä teenkin. Mistä tiedän, mikä on se minun impulssini ja mikä on oikeanlainen impulssi? Hmm ... Jos olen tekemättä mitään, miltä se minusta tuntuu? Jos taas teen jotain, vaikka siistin kotiani, lähden kävelylle, teen töitäni, mitä ne ikinä ovatkaan, miltä se tuntuu. Tekemisessäkin ja tekemisen keskellä voin harjoittaa kuuntelemista, kuunnella itseäni - miltä minusta tuntuu kun teen tätä? Haluanko olla tässä tekemässä tätä vai onko minulla kiireen tunne johonkin toiseen? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Mitä näen siinä missä olen ja teen? Haluanko tehdä jotain arvokkaampaa? Haluanko tehdä jotain muuta, siksi että minut tunnettaisiin ja saisin kiitosta vai haluanko tehdä jotain muuta, siksi että se toteuttaa ja täyttää minun elämän tarkoitustani paremmin? Vai onko minun hyvä näin, tekemässä juuri tätä mitä juuri nyt teen?
Kuunnellessani, tunnustellessani harjoitan ainakin kahdenlaista tietoisuuden avautumista: opin erottamaan Itseni tekemisistäni, suorittamisistani, koska silloin kun kuuntelen en voi identifioitua, personoitua, yksilöityä, samastua tekemiseni kanssa. Tarkkaillessani huomaan, että olen jotakin muuta kuin se mitä teen ja luulen olevani.
Tarkkaillessani alan oppia myös sitä, mikä on minun tieni ja tehtäviäni, ja jos en vielä heti huomaa omaa tehtävääni ja tietäni, voin ainakin löytää sen, mikä ei tunnu itselleni omalta. Useinkaan emme löydä omaa alaamme ja osaamistamme heti suoraan vaan sen kautta että karsimme pois sitä, mikä ei tunnu omalta ja oikealta itselle. Toisaalta on niinkin, että se mikä tuntuu helpoimmalta tekemiseltä itselle, ei ole aina paras ratkaisu. Meidän on tarkoitus joko palvella tai kasvaa kaikessa mitä teemme - tai no, tietysti molempia, joskus yhtäaikaa joskus erikseen. On hyvä astua oman mukavuusrajan yli ja ohi, se on hyvin kasvattavaa.
On hyvä myös muistaa, että mikään tekeminen ja tila ei ole lopullista, loppu elämäksi. Elämä on evoluutiota, kehitysteoria pitää paikkansa, elämäni muuntuu, tilanteet muuntuvat uusiksi ja tehtävät sen mukaan, myös se mikä tuntuu hyvältä muuntuu, se mikä on oikein milloinkin muuntuu ajan kuluessa ja kehitykseni edistyessä. Pysähtyneisyyttä ei oikeastaan voi olla olemassa, sillä maailmankaikkeudessa kaikki liikkuu, värähtelee, hajoaa ja kokoontuu taas uudelleen. Samoin meidän elämässämmekin, olemuksessammekin kaikki muuttuu, muuntuu kaiken aikaa. Elämän edelletys katoaa, jos kaikki pysähtyy.
Niinpä meidän tehtäväkenttämmekin vaihtelee eri aikoina ja voimme olla ihan tyytyväisiä siihen että niin on. Meidän ei tarvitse olla samassa työpaikassa koulusta eläkkeelle, meidän ei tarvitse pitää samoista asioista syntymästä hautaan. Kehityksemme ja tietoisuuden avautumisen myötä kaikki mitä elämässämme on voi muuttua ja muuttuu.
Nyt kuitenkin lienee aika minun lähteä tekemään sitä mitä tekemisiä minulla tänään onkaan.
Kaunista päivää meille kaikille
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Jumalainen suunnitelma ja valinnat
Tarina on vanha mutta ... usein vanhat tarinat ovat ikuisia ja ikuisesti koskettavia ... pistää miettimään mitä minä olen valmis tekemään Jumalaisen suunnitelman toteutumiseksi maan päälle.
Olenko valmis antamaan onnistumisen ja yhteenkuulumisen tunteen jollekin toiselle? Osaanko iloita toisen menestyksestä ja hyvästä mielestä, hyvästä olosta? Olenko minä valmis uhraamaan oman menestymiseni ja onnistumiseni toisen hyväksi? Muistanko minä, että se ”toinen” on samaa Jumaluutta ja osa minua?
Mitä teen toiselle sen teen itselleni.
Tarinaan ...
Eräällä varojenkeräämisillallisella koulun hyväksi, jota kävivät lapset, joilla oli oppimisvaikeuksia, yhden oppilaan isä piti puheen, jota kukaan läsnäolijoista ei tulisi koskaan unohtamaan. Kaikki, mitä Jumala tekee, on täydellistä. Kuitenkin minun poikani, Shay, ei pysty oppimaan asioita samalla tavalla kuin toiset lapset. Hän ei ymmärrä asioita niin kuin toiset lapset ymmärtävät.
Missä Jumalan suunnitelma näkyy minun poikani kohdalla? Yleisö meni hiljaiseksi. Isä jatkoi. 'Minä uskon, että kun Jumala tuo maailmaan Shayn kaltaisen lapsen, astuu esiin mahdollisuus ymmärtää Jumalainen Suunnitelma. Ja se tulee esille siinä, miten toiset ihmiset kohtelevat tuota lasta. Sitten isä kertoi seuraavan tarinan: eräänä päivänä hän ja Shay olivat kävelleet puiston ohi, missä Shaylle tutut pojat olivat pelaamassa pesäpalloa.
Shay kysyi: 'Luuletko että he antaisivat minunkin pelata? Isä tiesi, että useimmat pojista eivät haluaisi Shayta joukkueeseensa. Mutta hän ymmärsi myös, että jos Shay saisi luvan pelata, se antaisi Shaylle myös suuresti kaivatun tunteen kuulumisesta joukkoon. Isä lähestyi yhtä kentällä olevista pojista ja kysyi, saisiko Shay tulla mukaan pelaamaan. Poika katsoi ympärilleen nähdäkseen, mitä mieltä hänen joukkuetoverinsa olivat, mutta kukaan ei sanonut mitään. Niinpä poika teki päätöksen itse ja sanoi: 'No, me olemme kuusi juoksua häviöllä ja menossa on kahdeksas sisävuoro. Shay voi kyllä tulla meidän joukkueeseemme, ja me yritämme saada hänet lyöntivuoroon yhdeksännellä sisävuorolla.'
Kahdeksannen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai muutaman juoksun lisää, mutta oli yhä kolme juoksua häviöllä. Yhdeksännen sisävuoron alussa Shay laittoi räpylän käteensä ja pelasi takakentällä. Vaikka yhtäkään palloa ei lentänyt siihen suuntaan, Shay oli ilmiselvästi onnessaan kun sai olla mukana kentällä ja hymyili suu korvissa isälleen, joka vilkutti hänelle kentän laidalta. Yhdeksännen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai taas juoksun. Nyt olisi ollut Shayn vuoro tulla lyömään, mutta pesillä oli ajolähtö. Antaisiko joukkue tosiaan Shaylle lyöntivuoron tässä tilanteessa, jolloin he varmasti menettäisivät mahdollisuutensa voittaa peli? Yllättävää kyllä, maila annettiin Shaylle. Kaikki tiesivät, että kunnon lyönti olisi mahdottomuus, sillä Shay ei osannut edes pidellä mailaa oikein, saati tähdätä palloon. Kuitenkin Shayn tullessa lyömään syöttäjä astui pari askelta lähemmäs syöttääkseen pallon Shaylle pehmeästi, niin että tämä saisi edes hipaistuksi palloa. Ensimmäisellä syötöllä Shay huitaisi mailalla kömpelösti ohi. Syöttäjä astui vielä pari askelta lähemmäksi ja heitti pallon pehmeästi Shayta kohti. Shay heilautti mailaa ja tällä kertaa osui palloon, joka töpsähti maahansyöttäjän lähelle. Syöttäjä poimi pallon maasta ja olisi helposti voinut heittää sen ykköspesälle, jolloin Shay olisi palanut ja peli olisi päättynyt siihen; mutta sen sijaan hän heittikin pallon korkeassa kaaressa kohti kentän oikeaa laitaa, kauas ykköspesän vahdin ulottumattomiin. Kaikki rupesivat huutamaan: 'Shay, juokse ykköspesälle! Juokse ykköspesälle!' Shay ei ollut ikinä eläessään juossut ykköspesälle. Silmät selällään ja säikähtäneenä hän nyt juoksi sinne maahan piirrettyä viivaa pitkin. Kaikki huusivat: 'Juokse kakkospesälle! Juokse kakkospesälle!' Shayn ehdittyä ykköspesälle kentän oikealla laidalla oleva pelaaja oli saanut pallon kiinni ja olisi voinut nyt heittää sen suoraan kakkospesälle, niin että olisi tullut palo; mutta hän ymmärsi, mitä syöttäjä oli ajanut takaa, ja heitti hänkin pallon korkeassa kaaressa kauas kolmospesän yli. Shay juoksi kohti kakkospesää ja hänen edellään olevat joukkuetoverit juoksivat kolmospesän kautta kotiin. Kun Shay pääsi kakkospesälle, siellä oleva vastapuolen pelaaja juoksi hänen luokseen, käänsi hänet kohti kolmospesän suuntaa ja huusi: 'Juokse kolmoselle!' Ja kun Shay kiersi kolmospesän, kaikki pojat molemmista joukkueista huusivat: Shay, juokse kotiin!' Shay juoksi kotipesään ja hänelle hurrattiin sankarina, joka oli lyönyt kotijuoksun ja saanut aikaan sen, että hänen joukkueensa voitti pelin.
'Tuona päivänä', sanoi isä hiljaisella äänellä kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan, 'pojat niistä molemmista joukkueista auttoivat tuomaan palasen jumalaista suunnitelmaa tähän maailmaan.
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Kauneutesi
11.4.2008 Neale Donald Walschilta tullut päivän mietelause:
Tänään ystäväni uskon että Jumala tahtoo sinun tietävän …
....että kauneus on monenlaisissa muodoissa – ja että ei ole mitään kauniimpaa muotoa kuin sinä …
Juuri tarkalleen sellaisena kuin olet tällä hetkellä, juuri nyt, muuttamatta mitään ... sinä olet kaunis. Kyllin kaunis salpaamaan Jumalan hengen.
Uskothan tämän, uskothan? Oh – sinun täytyy. Sinun täytyy. Kuinka minä voin uskoa omaan kauneuteeni, ellet sinä usko sinun kauneuteesi? Sinun on uskottava minua varten, minun vuokseni, ei itsesi ...
&&&&&&&
Neale Donald Walschin päivän mietelause on kaunis ja ilmaisee myöskin sitä, että minun tulee uskoa sinun vuoksesi, sinulle – sinun tulee uskoa minun vuokseni. Minun uskoni ja näkökykyni on sinulle - sinun näkökykysi on minulle. Meidän on muistettava toisillemme, toistemme takia - että meillä olisi voimaa löytää tiemme takaisin Kotiin. Uskomme niin kovasti että olemme lähteneet tai joutuneet pois Kotoa jossain vaiheessa ja meidän täytyy löytää takaisin. Totuus on, että emme ole lähteneet minnekään vaikka meistä tuntuisikin ja vaikka uskoisimme että olemme. Jumala/Koti on kaikkialla ja kaikessa. On meidän valintamme, valitsemmeko Kodin vain valitsemmeko sen, että olemme pois Kotoa, eksyneitä, erillään Jumalasta. Vaikka edellä kirjoitettu on kirjoitettu kuten se on, ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä jos et muista juuri nyt, minä muistan sinun kauneutesi ja se auttaa sinua muistamaan jonain päivänä ... ja me molemmat muistamme ja huomaamme toistenkin kauneuden ....
En ole täällä itseäni varten vaan kaikkia muita. Mitä ihmettä tuo nyt tarkoittaa?
Meistä jokainen on näyttämässä peiliä tai mallia toisillemme, toisille Jumalan Pojille ja Tytöille. Millaista peilikuvaa minä tahdon heijastaa toisille? Mitä tahdon tehdä toisille? Mitä tahdon antaa toisille? Ja toisaalta, olisihan meillä tosi tyhjää ja tylsää täällä yksin ja ainoana kauniina olentona, kuka meille kertoisi, että olemme kauniita, ellei meillä olisi toisiamme? Kuka meille kertoisi, että meitä rakastetaan, ellei meillä olisi toisiamme?
Mitä tai ketä ne toiset ovat? Siskot, veljet, vanhemmat, nuoremmat, naapurit, ystävät, vihamiehet, tuntemattomat, naapurimaiden kansalaiset, kaukaisten maiden kansalaiset, eläimet, kasvit, naapuriplaneetat ja niiden olennot .... Jumala. Lista jatkuisi kai vaikka kuinka kauas ja päättyisi lopultakin Henkeen, siihen, joka meitä kaikkia liikuttaa, ylläpitää, hengittää – myös minua. Sama henki hengittää minua, minussa kuin sinussa tai kenessä tai missä tahansa, muoto vain vaihtelee hiukan tai hiukan enemmän.
Tänään ystäväni uskon että Jumala tahtoo sinun tietävän …
....että kauneus on monenlaisissa muodoissa – ja että ei ole mitään kauniimpaa muotoa kuin sinä …
Juuri tarkalleen sellaisena kuin olet tällä hetkellä, juuri nyt, muuttamatta mitään ... sinä olet kaunis. Kyllin kaunis salpaamaan Jumalan hengen.
Uskothan tämän, uskothan? Oh – sinun täytyy. Sinun täytyy. Kuinka minä voin uskoa omaan kauneuteeni, ellet sinä usko sinun kauneuteesi? Sinun on uskottava minua varten, minun vuokseni, ei itsesi ...
&&&&&&&
Neale Donald Walschin päivän mietelause on kaunis ja ilmaisee myöskin sitä, että minun tulee uskoa sinun vuoksesi, sinulle – sinun tulee uskoa minun vuokseni. Minun uskoni ja näkökykyni on sinulle - sinun näkökykysi on minulle. Meidän on muistettava toisillemme, toistemme takia - että meillä olisi voimaa löytää tiemme takaisin Kotiin. Uskomme niin kovasti että olemme lähteneet tai joutuneet pois Kotoa jossain vaiheessa ja meidän täytyy löytää takaisin. Totuus on, että emme ole lähteneet minnekään vaikka meistä tuntuisikin ja vaikka uskoisimme että olemme. Jumala/Koti on kaikkialla ja kaikessa. On meidän valintamme, valitsemmeko Kodin vain valitsemmeko sen, että olemme pois Kotoa, eksyneitä, erillään Jumalasta. Vaikka edellä kirjoitettu on kirjoitettu kuten se on, ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä jos et muista juuri nyt, minä muistan sinun kauneutesi ja se auttaa sinua muistamaan jonain päivänä ... ja me molemmat muistamme ja huomaamme toistenkin kauneuden ....
En ole täällä itseäni varten vaan kaikkia muita. Mitä ihmettä tuo nyt tarkoittaa?
Meistä jokainen on näyttämässä peiliä tai mallia toisillemme, toisille Jumalan Pojille ja Tytöille. Millaista peilikuvaa minä tahdon heijastaa toisille? Mitä tahdon tehdä toisille? Mitä tahdon antaa toisille? Ja toisaalta, olisihan meillä tosi tyhjää ja tylsää täällä yksin ja ainoana kauniina olentona, kuka meille kertoisi, että olemme kauniita, ellei meillä olisi toisiamme? Kuka meille kertoisi, että meitä rakastetaan, ellei meillä olisi toisiamme?
Mitä tai ketä ne toiset ovat? Siskot, veljet, vanhemmat, nuoremmat, naapurit, ystävät, vihamiehet, tuntemattomat, naapurimaiden kansalaiset, kaukaisten maiden kansalaiset, eläimet, kasvit, naapuriplaneetat ja niiden olennot .... Jumala. Lista jatkuisi kai vaikka kuinka kauas ja päättyisi lopultakin Henkeen, siihen, joka meitä kaikkia liikuttaa, ylläpitää, hengittää – myös minua. Sama henki hengittää minua, minussa kuin sinussa tai kenessä tai missä tahansa, muoto vain vaihtelee hiukan tai hiukan enemmän.
Beauty in you
4/11/2008 quote from Neale Donald Walsch:
On this day of your life, dear friend, I believe God wants you to know...
....that beauty comes in many forms--and there is no form
more beautiful than you.
Just exactly as you are, this minute, right now, without
changing a thing...you are beautiful. Beautiful enough to
take God's breath away.
You do believe this, don't you? Oh, you must. You must.
How can I believe in my beauty if you don't believe in
yours? It's for me you must believe, not for you...
&&&&&&&
This quote above is beautiful and so true. We all have to believe for each others that we will have the strength to find our way Home. We believe so much that we have left from Home at some point and we need to find back. The truth is that we haven’t left anywhere although we perceive and believe that we have. God/Home is everywhere and in everything. Ours is the choice, whether we choose Home or we choose away from Home, apart from God. Even if this is written as it is there is no need for guilt if you don’t remember right now, I remember your beauty and that helps you remember one day… and one day we both will remember the beauty of others …
I am not just for myself here but for all the others. What on earth means that?
I think that every one of us here is offering a mirror or pattern for each other, for the other Sons and Daughters of God. What kind reflection do I want to project on others? What would I like to do to others? What would I like to give to others?
Well, what or who are those others? They are our sisters, brothers, elders, youngsters, neighbors, friends, enemies, unknown, other nations, animals, plants, neighbor planets and their creatures and I am one of those others … God. The list would continue until it would end finally and ultimately to the Spirit, God, who/which is moving us, which is breathing us, which has created us, which is eternal and eternally new and formless with countless forms, which is always in everything. He/She/It created just perfection. The same Spirit is breathing within us all even if the outer form will vary a little or a little more. (It is interesting how much there is paradoxes in the spiritual realm).
Do onto others what you would like to have been done onto you. That is an old advise and still so true. Following this advise will help us to find your way back Home and following this advise also helps us away from guilt, from fear.
Reaching critical mass
Reaching critical mass.
I hadn’t thought critical mass this way earlier, I mean that I can reach the critical mass within me and with my own thoughts! (I should have thought this, because I have known this theory so long time already. Good that I see that now!)
What does it mean to reach the critical mass in me?
It means that when I stay focused on for example positive thoughts long and often enough, when I choose consciously positive way of thinking and approaching things positively often enough, I will reach my own critical mass of positive thinking within me and in my own being. That will cause a snow ball effect in me and in my life. Positive things and thoughts have an avalanche effect in my life and I learn to pass my challenges and approach things that I earlier was approaching in negative way - positively.
Jai!!! Long live small insights!
I hadn’t thought critical mass this way earlier, I mean that I can reach the critical mass within me and with my own thoughts! (I should have thought this, because I have known this theory so long time already. Good that I see that now!)
What does it mean to reach the critical mass in me?
It means that when I stay focused on for example positive thoughts long and often enough, when I choose consciously positive way of thinking and approaching things positively often enough, I will reach my own critical mass of positive thinking within me and in my own being. That will cause a snow ball effect in me and in my life. Positive things and thoughts have an avalanche effect in my life and I learn to pass my challenges and approach things that I earlier was approaching in negative way - positively.
Jai!!! Long live small insights!
torstai 10. huhtikuuta 2008
Kriittinen massa
Saavuttaa kriittinen massa>
Enpäs ollutkaan ajatellut aiemmin asiaa siten, että voin saavuttaa kriittisen massan itsessäni ja omissa ajatuksissani! (olisihan minun pitänyt tietenkin, olenhan minä tämän teorian tiennyt jo vaikka ja kuinka kauan).
Siis mitä tuo nyt tarkoittaa? Sitä, että kun pysyn keskittyneenä vaikkapa myönteisiin ajatuksiin kyllin kauan ja sinnikkäästi, saavutan omissa ajatuksissani ja asenteissani myönteisyyden kriittisen massan. Se myönteinen kriittisen massan saavuttaminen aiheuttaa lumivyöryn kaltaisen tilan minussa, myönteisyys ja myönteiset asiat suorastaan vyöryvät minulle, koen asiat myönteisemmin, tapahtuipa mitä tahansa elämässäni, osaan mennä yli möykkyjen ja esteiden ja ottaa myös aiemmin negatiivisesti kohtaamani asiat myönteisesti.
Jee !!!
Enpäs ollutkaan ajatellut aiemmin asiaa siten, että voin saavuttaa kriittisen massan itsessäni ja omissa ajatuksissani! (olisihan minun pitänyt tietenkin, olenhan minä tämän teorian tiennyt jo vaikka ja kuinka kauan).
Siis mitä tuo nyt tarkoittaa? Sitä, että kun pysyn keskittyneenä vaikkapa myönteisiin ajatuksiin kyllin kauan ja sinnikkäästi, saavutan omissa ajatuksissani ja asenteissani myönteisyyden kriittisen massan. Se myönteinen kriittisen massan saavuttaminen aiheuttaa lumivyöryn kaltaisen tilan minussa, myönteisyys ja myönteiset asiat suorastaan vyöryvät minulle, koen asiat myönteisemmin, tapahtuipa mitä tahansa elämässäni, osaan mennä yli möykkyjen ja esteiden ja ottaa myös aiemmin negatiivisesti kohtaamani asiat myönteisesti.
Jee !!!
Free Will
Wonderful, snowful morning to everyone, to all,
I am feeling a little foolish or playful today. As in many other times too, I must have been having something intoxicating =^) and I am like drunk in the early morning already. Well, I have been enjoying meditation, mantras and prayers soon after I woke up and now I am having hot chocolate. Mmm… tastes good.
It has been snowing during the night and it still is snowing. Interesting to see if this is the last snow for this winter or will we still get more. The weather for weekend should be sunny and warm again. I wonder if the Father of all Life has also got something intoxicating? I mean these sudden changes in the weather and many other things in Life too are happening all the time.
Today Free Will wants to be discussed. What does Free Will mean to us?
For me it means that I can choose things and attitudes, thoughts, emotions, words … Wow, there is a lot which I really can choose, I have Free Will. I may enjoy and have joy in my Life or I can choose to be angry, frustrated, sad, depressed … Today I am choosing to express Love and Gratitude, Joy. I am choosing Joy and Love and Gratitude right Today – Now and a little bit foolishness, that is just so amusing.
Well, I can see that I chose those today – I chose to express them today – at least in this morning. I might have chosen differently in some other days but today I chose Joy and a little Foolishness =^). And actually – it feels so much BETTER than the opposite. It feels SO GOOD to be joking and acting a little fool. It feels so good to praise Divine in everyone and in everything – also in the snow that we have got and still is snowing. The color of white is so beautiful and sweet, little crystal bells are ringing in the white snow flakes. Little snow flakes are touching each other while they are hovering and dancing and that is making them ring so beautifully. At least it is nice to think so. Isn’t it nice to think that the snow flakes are singing, ringing, dancing and playing in the air?
When my little me is in charge, I want to say that I didn’t want to have or choose this or that – depending of the situation of course (anyway, I have chosen the experiences in my life even if I wouldn’t like to admit that). I complain and mourn about the things that I might have in front of me or in my Life – of course everything is there for reason. I have to learn to choose how to react or relate with them and I have to learn to learn what ever they are teaching to me about myself. I have a Free Will there too. Do I choose to see things with my eyes and mind open or through the filter of my little me, my little mind? That filter - of course – will make me look at the things as it would like to see them. It wants either exalt or debase itself, make itself something superior or inferior. Little me wants always to be something more or less – something -er – than anyone or anything else, that is the way for little me/ ego to feel so alive, it doesn’t matter how it feels - it just wants to feel alive and safe, even if the body and mind would suffer – that just is food for ego and makes it feel so alive again.
A Free Will – hmmm.... What do I choose?
Do I choose to look at the things - what ever is in front of me - differently – with my eyes and mind open – with joy, just observing what is going on or on contrary?
There has been so many days and times when I have chosen the way of my ego, my little me. Would it be the time for different approach now? Do I choose to see things differently and appreciate everything that is in my life, everything that I see and touch now? Do I choose voluntarily the Praise and Joy of Life and God, Happiness, Peace now? Is there room for hope and singing and laughter now? Have I already chosen enough the opposite or do I still want to crawl on the ground or mud?
Do I choose to see the Divine in me and in others and in all now? And do I choose that based on my Free Will?
Do I let the snow flakes dance and sing also within me? What ever I do choose, I choose it by my Free Will, using my Free Will. The question is always how do I think about the situations and things, what is my attitude when I am facing different things.
How do you - my Friend – choose today and tomorrow and in all tomorrows?
Joyful, wonderful spring to You – right now – right here
I am feeling a little foolish or playful today. As in many other times too, I must have been having something intoxicating =^) and I am like drunk in the early morning already. Well, I have been enjoying meditation, mantras and prayers soon after I woke up and now I am having hot chocolate. Mmm… tastes good.
It has been snowing during the night and it still is snowing. Interesting to see if this is the last snow for this winter or will we still get more. The weather for weekend should be sunny and warm again. I wonder if the Father of all Life has also got something intoxicating? I mean these sudden changes in the weather and many other things in Life too are happening all the time.
Today Free Will wants to be discussed. What does Free Will mean to us?
For me it means that I can choose things and attitudes, thoughts, emotions, words … Wow, there is a lot which I really can choose, I have Free Will. I may enjoy and have joy in my Life or I can choose to be angry, frustrated, sad, depressed … Today I am choosing to express Love and Gratitude, Joy. I am choosing Joy and Love and Gratitude right Today – Now and a little bit foolishness, that is just so amusing.
Well, I can see that I chose those today – I chose to express them today – at least in this morning. I might have chosen differently in some other days but today I chose Joy and a little Foolishness =^). And actually – it feels so much BETTER than the opposite. It feels SO GOOD to be joking and acting a little fool. It feels so good to praise Divine in everyone and in everything – also in the snow that we have got and still is snowing. The color of white is so beautiful and sweet, little crystal bells are ringing in the white snow flakes. Little snow flakes are touching each other while they are hovering and dancing and that is making them ring so beautifully. At least it is nice to think so. Isn’t it nice to think that the snow flakes are singing, ringing, dancing and playing in the air?
When my little me is in charge, I want to say that I didn’t want to have or choose this or that – depending of the situation of course (anyway, I have chosen the experiences in my life even if I wouldn’t like to admit that). I complain and mourn about the things that I might have in front of me or in my Life – of course everything is there for reason. I have to learn to choose how to react or relate with them and I have to learn to learn what ever they are teaching to me about myself. I have a Free Will there too. Do I choose to see things with my eyes and mind open or through the filter of my little me, my little mind? That filter - of course – will make me look at the things as it would like to see them. It wants either exalt or debase itself, make itself something superior or inferior. Little me wants always to be something more or less – something -er – than anyone or anything else, that is the way for little me/ ego to feel so alive, it doesn’t matter how it feels - it just wants to feel alive and safe, even if the body and mind would suffer – that just is food for ego and makes it feel so alive again.
A Free Will – hmmm.... What do I choose?
Do I choose to look at the things - what ever is in front of me - differently – with my eyes and mind open – with joy, just observing what is going on or on contrary?
There has been so many days and times when I have chosen the way of my ego, my little me. Would it be the time for different approach now? Do I choose to see things differently and appreciate everything that is in my life, everything that I see and touch now? Do I choose voluntarily the Praise and Joy of Life and God, Happiness, Peace now? Is there room for hope and singing and laughter now? Have I already chosen enough the opposite or do I still want to crawl on the ground or mud?
Do I choose to see the Divine in me and in others and in all now? And do I choose that based on my Free Will?
Do I let the snow flakes dance and sing also within me? What ever I do choose, I choose it by my Free Will, using my Free Will. The question is always how do I think about the situations and things, what is my attitude when I am facing different things.
How do you - my Friend – choose today and tomorrow and in all tomorrows?
Joyful, wonderful spring to You – right now – right here
Lumista aamua, huOMenta suOMi siskot ja veljet,
Kuten huOMaatte, olen varmaankin nauttinut taas jotain epäilyttävää =^) ja pienessä sievässä heti aamusta, tosin on jo iltapäivä suOMessa. No joo, olen nauttinut meditaatiosta ja rukouksista ja mantroista heti herättyä ja nyt nautiskelen kaakaota.
Ulkona on satanut lunta, sataa edelleen. Mielenkiintoista nähdä onko viimeiset lumet tälle talvelle vai vieläkö saadaan myöhemmin lisää. Viikonlopuksi on ennustettu kuitenkin jo hellettä taas. Niin nämä säätilat vaihtelee, oisikohan tuo taivaan herrakin nautiskellut jotain kummallista, kun heittelee häränpyllyä ja kuperkeikkaa säiden ja monen muunkin kanssa?
Jostain syystä tuo vapaa tahto tahtoo taas ilmaista itseänsä. Mitä se vapaa tahto kenellekin mahtaakaan merkitä? Minulle se merkitsee sitä, että voin valita asioita tai asenteita, tunteita, ajatuksia, sanoja... Mitä kaikkea voinkaan valita, vau... minulla tosiaan on vapaa tahto. Saan valita nauttia ja iloita tai saan valita olla vihainen ja turhautunut, saan valita miten ilmennän maailmankaikkeuden tätä osaa tänään - nyt. Näköjänsä valitsin ilmentää tänään - ainakin tänä aamuna - iloa ja ylistystä, hyvää mieltä, toivoa, rakkautta. Toisina päivinä olen saattanut valita toisin, tänään valitsin näin. Ja itse asiassa tunnettuna - tämä tuntuu paljon paremmalta. Vähän hullutella ja hassutella, ylistää Jumaluutta meissä kaikissa ja kaikessa, myös tuossa lumisateessa ja lumessa maassa. Onhan valkoinen kaunis ja herkkä väri, pienen pienet kristallikellot soivat valkoisissa hiutaleissa. Onkohan ne lumihiutaleet, jotka kilahtelee, kun ne koskettavat toisiaan leijaillessaan ja tanssiessaan? Aika ihanainen ajatus sinänsä - lumihiutaleet laulaa, tanssii ja soittaa, soi.
Kun pieni minäni on vallalla, tahdon sanoa, että en minä tätä halunnut tai valinnut - riippuu tietysti tilanteesta (jonka joka tapauksessa olen valinnut, vaikken tunnustaisikaan). Murisen ja märisen asioista, joita eteeni tupsahtelee, jotka tietenkin tupsahtelee syystä. Minun on osattava valita, miten suhtautua niihin ja osattava ottaa se oppi mitä ne tilanteet ja asiat ilmaisevat. Siinäkin minulla on vapaa tahto, valitsenko tarkastella tilannetta avoimin silmin vaiko pienen mieleni suodattimen läpi. Suodatin tietysti suodattaa tapahtuman sellaiseksi, kuin se haluaisi sen nähdä - joko oman itsensä suurentamiseksi ja ylistykseksi tai sitten päinvastoin, alentamiseksi. Pieni minä tahtoo olla aina jotain enempi tai vähempi - mpi kuin mikään tai kukaan muu, siten se tuntee olevansa - ah - niin elossa ja olemassa - ohjaamassa laivaa. Eikös olekin hassua! Ei sillä ole väliä mitä elämässä tapahtuu, kunhan pieni mieli/ego vain tuntee olevansa elossa ja turvassa, vaikka se veisi sen millaisiin kurimuksiin ja syövereihin.
Vapaa tahto - hhmmm... Mitä valitsen? Valitsenko tänään katsoa asioita, mitä tahansa eteeni tuleekin, toisin - avoimin silmin - huomioiden - ilolla? On ollut niin monta päivää, jolloin olen valinnut pienen mielen mukaisen lähestymistavan ja näkemisen, joko nyt on taas aika nähdä asiat toisin? Joko nyt tahdon nähdä asiat toisin ja arvostaa kaikkea, kaikkia, mitä näen ja tunnen ympärilläni? Joko nyt valitsen vapaasta tahdostani ylistyksen ja ilon, onnellisuuden, rauhan? Joko tänään on tilaa toivolle, laululle, naurulle?
Joko olen tarpeeksi valinnut toisin vai vieläkö haluan vapaasta tahdostani rämpiä rähmälläni (hassua tämä suomen kieli, kun osuu oikeat sanat kohdalleen).
Joko valitsen Jumaluuden itsessäni - läheisissäni - luonnossa - kaikessa vapaasta tahdostani, joko tahdon valita nähdä toisin? Joko tänään annan lumihiutaleiden laulaa ja tanssia myös minussa?
Sen mitä valitsen, valitsen vapaasta tahdostani, oli tilanne ja asia mikä tahansa, miten tahansa, kysymys on siitä, kuinka siihen suhtaudun. Miten sinä - ystäväni - valitset tänään ja huOMenna, kaikkina huOMenina?
iloista ja ihanaista kevään kulkua juuri sinulle - juuri tänään - juuri tässä
hannele
Kuten huOMaatte, olen varmaankin nauttinut taas jotain epäilyttävää =^) ja pienessä sievässä heti aamusta, tosin on jo iltapäivä suOMessa. No joo, olen nauttinut meditaatiosta ja rukouksista ja mantroista heti herättyä ja nyt nautiskelen kaakaota.
Ulkona on satanut lunta, sataa edelleen. Mielenkiintoista nähdä onko viimeiset lumet tälle talvelle vai vieläkö saadaan myöhemmin lisää. Viikonlopuksi on ennustettu kuitenkin jo hellettä taas. Niin nämä säätilat vaihtelee, oisikohan tuo taivaan herrakin nautiskellut jotain kummallista, kun heittelee häränpyllyä ja kuperkeikkaa säiden ja monen muunkin kanssa?
Jostain syystä tuo vapaa tahto tahtoo taas ilmaista itseänsä. Mitä se vapaa tahto kenellekin mahtaakaan merkitä? Minulle se merkitsee sitä, että voin valita asioita tai asenteita, tunteita, ajatuksia, sanoja... Mitä kaikkea voinkaan valita, vau... minulla tosiaan on vapaa tahto. Saan valita nauttia ja iloita tai saan valita olla vihainen ja turhautunut, saan valita miten ilmennän maailmankaikkeuden tätä osaa tänään - nyt. Näköjänsä valitsin ilmentää tänään - ainakin tänä aamuna - iloa ja ylistystä, hyvää mieltä, toivoa, rakkautta. Toisina päivinä olen saattanut valita toisin, tänään valitsin näin. Ja itse asiassa tunnettuna - tämä tuntuu paljon paremmalta. Vähän hullutella ja hassutella, ylistää Jumaluutta meissä kaikissa ja kaikessa, myös tuossa lumisateessa ja lumessa maassa. Onhan valkoinen kaunis ja herkkä väri, pienen pienet kristallikellot soivat valkoisissa hiutaleissa. Onkohan ne lumihiutaleet, jotka kilahtelee, kun ne koskettavat toisiaan leijaillessaan ja tanssiessaan? Aika ihanainen ajatus sinänsä - lumihiutaleet laulaa, tanssii ja soittaa, soi.
Kun pieni minäni on vallalla, tahdon sanoa, että en minä tätä halunnut tai valinnut - riippuu tietysti tilanteesta (jonka joka tapauksessa olen valinnut, vaikken tunnustaisikaan). Murisen ja märisen asioista, joita eteeni tupsahtelee, jotka tietenkin tupsahtelee syystä. Minun on osattava valita, miten suhtautua niihin ja osattava ottaa se oppi mitä ne tilanteet ja asiat ilmaisevat. Siinäkin minulla on vapaa tahto, valitsenko tarkastella tilannetta avoimin silmin vaiko pienen mieleni suodattimen läpi. Suodatin tietysti suodattaa tapahtuman sellaiseksi, kuin se haluaisi sen nähdä - joko oman itsensä suurentamiseksi ja ylistykseksi tai sitten päinvastoin, alentamiseksi. Pieni minä tahtoo olla aina jotain enempi tai vähempi - mpi kuin mikään tai kukaan muu, siten se tuntee olevansa - ah - niin elossa ja olemassa - ohjaamassa laivaa. Eikös olekin hassua! Ei sillä ole väliä mitä elämässä tapahtuu, kunhan pieni mieli/ego vain tuntee olevansa elossa ja turvassa, vaikka se veisi sen millaisiin kurimuksiin ja syövereihin.
Vapaa tahto - hhmmm... Mitä valitsen? Valitsenko tänään katsoa asioita, mitä tahansa eteeni tuleekin, toisin - avoimin silmin - huomioiden - ilolla? On ollut niin monta päivää, jolloin olen valinnut pienen mielen mukaisen lähestymistavan ja näkemisen, joko nyt on taas aika nähdä asiat toisin? Joko nyt tahdon nähdä asiat toisin ja arvostaa kaikkea, kaikkia, mitä näen ja tunnen ympärilläni? Joko nyt valitsen vapaasta tahdostani ylistyksen ja ilon, onnellisuuden, rauhan? Joko tänään on tilaa toivolle, laululle, naurulle?
Joko olen tarpeeksi valinnut toisin vai vieläkö haluan vapaasta tahdostani rämpiä rähmälläni (hassua tämä suomen kieli, kun osuu oikeat sanat kohdalleen).
Joko valitsen Jumaluuden itsessäni - läheisissäni - luonnossa - kaikessa vapaasta tahdostani, joko tahdon valita nähdä toisin? Joko tänään annan lumihiutaleiden laulaa ja tanssia myös minussa?
Sen mitä valitsen, valitsen vapaasta tahdostani, oli tilanne ja asia mikä tahansa, miten tahansa, kysymys on siitä, kuinka siihen suhtaudun. Miten sinä - ystäväni - valitset tänään ja huOMenna, kaikkina huOMenina?
iloista ja ihanaista kevään kulkua juuri sinulle - juuri tänään - juuri tässä
hannele
torstai 3. huhtikuuta 2008
4.3.2008 Thursday, 3.4. Torstai
Funny these different ways to mark the date. In US it is month at first and then the day. In Finland it is the day at first and then the month. It took a while to get used to this difference and still don't remember it.
This is my first posting to this blogger and I am wondering what ever I am going to write. Usually there is a lot that wants to come through me and I write poems every once and a while. There was a few years period when I was writing a lot of poems. They were healing me. Then I began to share those poems and to write for others too. That side of writing has been quite silent during last two years after I moved to US. I moved to US and Colorado in August 2006.
I was operating a spiritual center in Finland for few years, also was doing massage, reflexology and Reiki/crystal healing. Before that I was working for 16 years in companies where we bought, sold and repaired welding machines and equipments. I guess that we could say light is essential in both, and the light is very bright one in both. Welding arc is really bright and can hurt the eyes. Well, there is a difference in these lights, because the inner light cannot ever hurt anybody, just heal.
The move to USA has been a challenging and teaching thing. I have learned a lot about myself and still there is many things to discover and reveal.
Today is good day. Yesterday was different and is past already. I live now and here.
It is the mystery of life that I cannot live anywhere else but here and I cannot live at any other time but now.
Last weekend I visited in Colorado Springs. There is a fabulous place: "Garden of Gods".
What a beauty I found there. It has been a winter place for Ute Indians for few centuries. It is open for public everyday for free. The place has really strong healing and loving vibrations, you can feel the peace even if there is a lot of people walking around. Beautiful and majestic red stones and rocks, cedars, other trees and bushes, animals...
Hmm... perhaps this is a good start for my blogger.
This is my first posting to this blogger and I am wondering what ever I am going to write. Usually there is a lot that wants to come through me and I write poems every once and a while. There was a few years period when I was writing a lot of poems. They were healing me. Then I began to share those poems and to write for others too. That side of writing has been quite silent during last two years after I moved to US. I moved to US and Colorado in August 2006.
I was operating a spiritual center in Finland for few years, also was doing massage, reflexology and Reiki/crystal healing. Before that I was working for 16 years in companies where we bought, sold and repaired welding machines and equipments. I guess that we could say light is essential in both, and the light is very bright one in both. Welding arc is really bright and can hurt the eyes. Well, there is a difference in these lights, because the inner light cannot ever hurt anybody, just heal.
The move to USA has been a challenging and teaching thing. I have learned a lot about myself and still there is many things to discover and reveal.
Today is good day. Yesterday was different and is past already. I live now and here.
It is the mystery of life that I cannot live anywhere else but here and I cannot live at any other time but now.
Last weekend I visited in Colorado Springs. There is a fabulous place: "Garden of Gods".
What a beauty I found there. It has been a winter place for Ute Indians for few centuries. It is open for public everyday for free. The place has really strong healing and loving vibrations, you can feel the peace even if there is a lot of people walking around. Beautiful and majestic red stones and rocks, cedars, other trees and bushes, animals...
Hmm... perhaps this is a good start for my blogger.
Tilaa:
Kommentit (Atom)